Viimeksi kun olin heikossa hapessa, kirjoitin Instagramiin, että ainoa mikä auttaa mua AINA on käveleminen.
Siitä on nyt yli kaksi vuotta ja sattuneesta syystä vinkin jakaminen on taas ajankohtaista.
Käveleminen hoitaa ja virkistää. Me eletään mörön pyllyssä, missä auringon valoa ei ole tarjolla nimeksikään. Ei ihme, että erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat kansantauti. Ulos ei tee mieli mennä, mutta suosittelen sitä silti.
Ei tarvitse reippailla, etenkin uupuneena on hyvä hissutella. Tärkeintä on liikutella kehoaan, katsella ympärilleen, hengittää ulkoilmaa ja tuntea maa jalkojen alla.
Jos olet huolissasi ystävän tai perheenjäsenen jaksamisesta tai vaikka (mielen)terveydestä, kysy häntä kävelylle. 💘
Käveleminen on ilmaista matalan kynnyksen tekemistä, joka onnistuu periaatteessa mihin kellonaikaan tahansa, missä tahansa. Kävelyllä ajatuksetkin ovat liikenteessä ja voi tulla huomaamattaan jakaneeksi vaikeitakin asioita toiselle.Se kun on helpompaa tilanteessa, jossa ei tarvitse tuijottaa tiivisti silmiin.
Minusta ainakin tuntuu, että kaikki haluaisivat hirveästi jutella kanssani, mutta en jaksaisi istua paikallani selittämässä samoja asioita yhä uudestaan.
Siksi ehdotan kaikille rakkaille, että hei mentäisiinkö sittenkin kävelylle? <3
Samaa suosittelen sinulle siellä, ruudun takana lymyilevä ihana tyyppi. Askel on raskain ovesta ulos astuessa, sitten se helpottaa, lupaan.
Jos kannatat kävelemistä, etenkin silloin kun ei jaksaisi mitään, jaa tätä postausta eteenpäin. ❤️
#mielenterveysmaanantai
Viimeksi kun olin heikossa hapessa, kirjoitin Instagramiin, että ainoa mikä auttaa mua AINA on käveleminen.
Siitä on nyt yli kaksi vuotta ja sattuneesta syystä vinkin jakaminen on taas ajankohtaista.
Käveleminen hoitaa ja virkistää. Me eletään mörön pyllyssä, missä auringon valoa ei ole tarjolla nimeksikään. Ei ihme, että erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat kansantauti. Ulos ei tee mieli mennä, mutta suosittelen sitä silti.
Ei tarvitse reippailla, etenkin uupuneena on hyvä hissutella. Tärkeintä on liikutella kehoaan, katsella ympärilleen, hengittää ulkoilmaa ja tuntea maa jalkojen alla.
Jos olet huolissasi ystävän tai perheenjäsenen jaksamisesta tai vaikka (mielen)terveydestä, kysy häntä kävelylle. 💘
Käveleminen on ilmaista matalan kynnyksen tekemistä, joka onnistuu periaatteessa mihin kellonaikaan tahansa, missä tahansa. Kävelyllä ajatuksetkin ovat liikenteessä ja voi tulla huomaamattaan jakaneeksi vaikeitakin asioita toiselle.Se kun on helpompaa tilanteessa, jossa ei tarvitse tuijottaa tiivisti silmiin.
Minusta ainakin tuntuu, että kaikki haluaisivat hirveästi jutella kanssani, mutta en jaksaisi istua paikallani selittämässä samoja asioita yhä uudestaan.
Siksi ehdotan kaikille rakkaille, että hei mentäisiinkö sittenkin kävelylle? <3
Samaa suosittelen sinulle siellä, ruudun takana lymyilevä ihana tyyppi. Askel on raskain ovesta ulos astuessa, sitten se helpottaa, lupaan.
Jos kannatat kävelemistä, etenkin silloin kun ei jaksaisi mitään, jaa tätä postausta eteenpäin. ❤️
#mielenterveysmaanantai
Tänään on naistenpäivä. Siksi toivoisin, että te kaikki – erityisesti miehet, antaisitte muutaman minuutin tälle postaukselle.
💐 Tasa-arvo ei nimittäin ole valmis. 💐
Naisilla on tässä yhteiskunnassa edelleen hoivavastuu, mikä tarkoittaa sitä että naisten oletetaan hoitavan lapset, vanhukset ja sairaat niin kotona kuin töissä.
Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat pienemmät ja työolot huonommat.
Kotityötkin kaatuvat naisten niskaan.
Suomi on EU:n mukaan Euroopan toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa naisista yli puolet (57%) on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua.
Naisilla, sukupuolivähemmistöistä puhumattakaan, ei yksinkertaisesti ole samoja oikeuksia tai vapauksia kuin miehillä. Syy siihen on yksinkertainen: niin on ollut aina.
Älä käsitä väärin, monet naisiin kohdistuvat epäkohdat ovat parantuneet ja menneet eteenpäin. Lakeja on säädetty suojelemaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja monia lasikattoja on rikkoutunut viime vuosikymmenen aikana. Se tarkoittaa sitä, että nainen on ensimmäistä kertaa toiminut sellaisessa tehtävässä, jota aina aiemmin on hoitanut mies. Olemmekin saaneet nähdä naispresidentin sekä esimerkiksi useita naisia piispoina ja puolueiden puheenjohtajina.
Ei riitä, että vain naiset osallistuvat talkoisiin, joissa pyritään muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Meitä jokaista tarvitaan ja muutos hyödyttäå kaikkia. Myös miehiä ja ennen kaikkea erilaisia vähemmistöjä.
Toivoisinkin, että tänä naistenpäivänä pysähtyisit sen asian äärelle, mitä juuri sinä voit tehdä?
Jospa liittyisit Naisten Pankin, Planin tai Unicefin kuukausilahjoittajaksi? Ja jos olet jo sellainen, mites olisi vaikka Naisliitto Unionin jäsenyys tai lahjoitus Naisten Linjalle, Lääkärit ilman rajoja järjestölle tai UN Womenille?
Rahan antamisen lisäksi voit vaikuttaa suoraan jakamalla tietoa. Mitä jos ottaisit nämä teemat esille seuraavalla kerralla kun tapaat ystäviäsi?
Kysy tuttavapiirisi naisilta ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä, että miten voit auttaa? Mitä he kaipaisivat tänä naistenpäivänä ja elämässä muutenkin?
Näillä sanoilla, aivan ihanaa naistenpäivää. 💘
Tänään on naistenpäivä. Siksi toivoisin, että te kaikki – erityisesti miehet, antaisitte muutaman minuutin tälle postaukselle.
💐 Tasa-arvo ei nimittäin ole valmis. 💐
Naisilla on tässä yhteiskunnassa edelleen hoivavastuu, mikä tarkoittaa sitä että naisten oletetaan hoitavan lapset, vanhukset ja sairaat niin kotona kuin töissä.
Naisvaltaisilla aloilla palkat ovat pienemmät ja työolot huonommat.
Kotityötkin kaatuvat naisten niskaan.
Suomi on EU:n mukaan Euroopan toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa naisista yli puolet (57%) on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua.
Naisilla, sukupuolivähemmistöistä puhumattakaan, ei yksinkertaisesti ole samoja oikeuksia tai vapauksia kuin miehillä. Syy siihen on yksinkertainen: niin on ollut aina.
Älä käsitä väärin, monet naisiin kohdistuvat epäkohdat ovat parantuneet ja menneet eteenpäin. Lakeja on säädetty suojelemaan naisten ja tyttöjen oikeuksia ja monia lasikattoja on rikkoutunut viime vuosikymmenen aikana. Se tarkoittaa sitä, että nainen on ensimmäistä kertaa toiminut sellaisessa tehtävässä, jota aina aiemmin on hoitanut mies. Olemmekin saaneet nähdä naispresidentin sekä esimerkiksi useita naisia piispoina ja puolueiden puheenjohtajina.
Ei riitä, että vain naiset osallistuvat talkoisiin, joissa pyritään muuttamaan yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Meitä jokaista tarvitaan ja muutos hyödyttäå kaikkia. Myös miehiä ja ennen kaikkea erilaisia vähemmistöjä.
Toivoisinkin, että tänä naistenpäivänä pysähtyisit sen asian äärelle, mitä juuri sinä voit tehdä?
Jospa liittyisit Naisten Pankin, Planin tai Unicefin kuukausilahjoittajaksi? Ja jos olet jo sellainen, mites olisi vaikka Naisliitto Unionin jäsenyys tai lahjoitus Naisten Linjalle, Lääkärit ilman rajoja järjestölle tai UN Womenille?
Rahan antamisen lisäksi voit vaikuttaa suoraan jakamalla tietoa. Mitä jos ottaisit nämä teemat esille seuraavalla kerralla kun tapaat ystäviäsi?
Kysy tuttavapiirisi naisilta ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä, että miten voit auttaa? Mitä he kaipaisivat tänä naistenpäivänä ja elämässä muutenkin?
Näillä sanoilla, aivan ihanaa naistenpäivää. 💘
Tän viikon jakso oli mulle varmaan tämän kauden tunteellisin, sekä jännättävin. Se johtuu siitä, että olin kylässä Sara Siepin ja hänen puolisonsa Pyry Soirin luona. Me olemme asuneet lähekkäin Helsingin kantakaupungissa jo vuosia mutta emme ole edes juuri moikkailleet.
Ja nyt heti yökylään! Katso MTV Katsomosta tai sit illalla kello 21 Maikkarilta että miten meillä meni, mutta sen verran voin paljastaa että ihanasti. Monta vuotta mielessä kalvanut sekaannus sovittiin heti ovella ja molemmin puolin pyydettiin ja saatiin anteeksi. ❤️
Miss Suomena tunnetuksi tullut Sara on yksi Suomen seuratuimpia ja tunnetuimpia somepersoonia ja Pyry taas ammattilaisjalkapalloilija. Pääsinkin seuraamaan Saran työpäivää, johon kuului myös urheilua ja käynti kauneushoitolassa. Pyryn kanssa tavattiin toisemme ensimmäistä kertaa ja suuntasimme tietysti heti saunaan sekä avantoon. 🧊💘
Keskustelimme ulkonäkörutiineista, paineista, itsenäisyydestä ja sosiaalisen median aiheuttamista muutoksista arkeen sekä elämään. Vahvoja tunteitahan siinä heräsi! Toisaalta puhuimme myös siitä millaista on muuttaa Namibiasta Myllykoskelle.
Oli ihanaa kuulla Saran ja Pyryn moderni rakkaustarina. <3
Millaisia fiiliksiä teille nousi jaksosta? Mulle oli tärkeää päästä jakamaan elämää ja aloittamaan alusta Saran kanssa. Oli virkistävää kuulla hänen ajatuksiaan sosiaalisesta mediasta ja toisaalta sykähdyttävää kuulla hänen kokemuksistaan jatkuvan vihapuheen kohteena.
Nyt haluaisin kuulla, että mitä mieltä te olette - haetteko sosiaalisesta mediasta helpotusta arjen paineisiin ja harmauteen kevyestä sisällöstä vai viihdyttekö ennemmin poliittisen ja kantaaottavan sisällön parissa?
Kuten sanottua, Yökylässä Maria Veitola tulee tänään Maikkarilta kello 21 ja ekstrapitkän jakson voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana voit katsoa jo seuravaan viikon jakson, jossa vierailen ihastuttavan Outi Mäenpään farmilla.
3. kuva @idakentala
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Tän viikon jakso oli mulle varmaan tämän kauden tunteellisin, sekä jännättävin. Se johtuu siitä, että olin kylässä Sara Siepin ja hänen puolisonsa Pyry Soirin luona. Me olemme asuneet lähekkäin Helsingin kantakaupungissa jo vuosia mutta emme ole edes juuri moikkailleet.
Ja nyt heti yökylään! Katso MTV Katsomosta tai sit illalla kello 21 Maikkarilta että miten meillä meni, mutta sen verran voin paljastaa että ihanasti. Monta vuotta mielessä kalvanut sekaannus sovittiin heti ovella ja molemmin puolin pyydettiin ja saatiin anteeksi. ❤️
Miss Suomena tunnetuksi tullut Sara on yksi Suomen seuratuimpia ja tunnetuimpia somepersoonia ja Pyry taas ammattilaisjalkapalloilija. Pääsinkin seuraamaan Saran työpäivää, johon kuului myös urheilua ja käynti kauneushoitolassa. Pyryn kanssa tavattiin toisemme ensimmäistä kertaa ja suuntasimme tietysti heti saunaan sekä avantoon. 🧊💘
Keskustelimme ulkonäkörutiineista, paineista, itsenäisyydestä ja sosiaalisen median aiheuttamista muutoksista arkeen sekä elämään. Vahvoja tunteitahan siinä heräsi! Toisaalta puhuimme myös siitä millaista on muuttaa Namibiasta Myllykoskelle.
Oli ihanaa kuulla Saran ja Pyryn moderni rakkaustarina. <3
Millaisia fiiliksiä teille nousi jaksosta? Mulle oli tärkeää päästä jakamaan elämää ja aloittamaan alusta Saran kanssa. Oli virkistävää kuulla hänen ajatuksiaan sosiaalisesta mediasta ja toisaalta sykähdyttävää kuulla hänen kokemuksistaan jatkuvan vihapuheen kohteena.
Nyt haluaisin kuulla, että mitä mieltä te olette - haetteko sosiaalisesta mediasta helpotusta arjen paineisiin ja harmauteen kevyestä sisällöstä vai viihdyttekö ennemmin poliittisen ja kantaaottavan sisällön parissa?
Kuten sanottua, Yökylässä Maria Veitola tulee tänään Maikkarilta kello 21 ja ekstrapitkän jakson voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana voit katsoa jo seuravaan viikon jakson, jossa vierailen ihastuttavan Outi Mäenpään farmilla.
3. kuva @idakentala
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Tän viikon jakso oli mulle varmaan tämän kauden tunteellisin, sekä jännättävin. Se johtuu siitä, että olin kylässä Sara Siepin ja hänen puolisonsa Pyry Soirin luona. Me olemme asuneet lähekkäin Helsingin kantakaupungissa jo vuosia mutta emme ole edes juuri moikkailleet.
Ja nyt heti yökylään! Katso MTV Katsomosta tai sit illalla kello 21 Maikkarilta että miten meillä meni, mutta sen verran voin paljastaa että ihanasti. Monta vuotta mielessä kalvanut sekaannus sovittiin heti ovella ja molemmin puolin pyydettiin ja saatiin anteeksi. ❤️
Miss Suomena tunnetuksi tullut Sara on yksi Suomen seuratuimpia ja tunnetuimpia somepersoonia ja Pyry taas ammattilaisjalkapalloilija. Pääsinkin seuraamaan Saran työpäivää, johon kuului myös urheilua ja käynti kauneushoitolassa. Pyryn kanssa tavattiin toisemme ensimmäistä kertaa ja suuntasimme tietysti heti saunaan sekä avantoon. 🧊💘
Keskustelimme ulkonäkörutiineista, paineista, itsenäisyydestä ja sosiaalisen median aiheuttamista muutoksista arkeen sekä elämään. Vahvoja tunteitahan siinä heräsi! Toisaalta puhuimme myös siitä millaista on muuttaa Namibiasta Myllykoskelle.
Oli ihanaa kuulla Saran ja Pyryn moderni rakkaustarina. <3
Millaisia fiiliksiä teille nousi jaksosta? Mulle oli tärkeää päästä jakamaan elämää ja aloittamaan alusta Saran kanssa. Oli virkistävää kuulla hänen ajatuksiaan sosiaalisesta mediasta ja toisaalta sykähdyttävää kuulla hänen kokemuksistaan jatkuvan vihapuheen kohteena.
Nyt haluaisin kuulla, että mitä mieltä te olette - haetteko sosiaalisesta mediasta helpotusta arjen paineisiin ja harmauteen kevyestä sisällöstä vai viihdyttekö ennemmin poliittisen ja kantaaottavan sisällön parissa?
Kuten sanottua, Yökylässä Maria Veitola tulee tänään Maikkarilta kello 21 ja ekstrapitkän jakson voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana voit katsoa jo seuravaan viikon jakson, jossa vierailen ihastuttavan Outi Mäenpään farmilla.
3. kuva @idakentala
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Kirjoitin hetki sitten postauksen siitä, millaista hoitoa olen saanut elämäni aikana niin sanottuihin naistenvaivoihin. Mulle oli iso yllätys, miten suosittu siitä tuli.
Se johtuu varmaan siitä, että aihepiiri resonoi niin laajaan joukkoon. Niinhän se todella onkin – lähes puolet suomalaisista kärsii kuukautisista ja monet niihin liittyvistä kivuista. Kaikille heistä tulee vaihdevuodet ja monille myös erilaisia muita naistentauteja. On tosiaan käsittämätöntä, miten vähän näistä puhutaan. Se liittynee häpeään – naistenvaivat eivät ole vieläkään helppo ja hyväksytty puheenaihe. ❤️🩹
Siksi tuntui ihanalta, hoitavalta ja nähdyksi tulleelta kun niin moni teistä, sadat ja taas sadat jaoitte kokemuksianne. Monet niistä olivat keskenään samanlaisia. Erityisen moni tuntui samaistuvan kirjoituksiini kierukasta ja hormonaalisesta ehkäisystä.
Moni myös kysyi tarkennuksia ja täältä pesee. 🫢
Kierukka on mulla vain osa hormonikorvaushoitoa, jolla hoidetaan menopaussin oireita. Lisäksi syön estrogeenia.
Otin ensimmäisen hormonikierukkani aikoinaan raskaudenkeskeytyksen jälkeen, koska pelkäsin niin paljon raskaaksi tulemista. Se on muuten tyyliin ainoa seksuaalikasvatus mitä koskaan sain nuoruudessani – älä vain tule raskaaksi. Pelko siitä ylitti pelot liittyen syöpiin, tai vaikkapa hormonaaliseen ehkäisyyn liittyvistä mielenterveysongelmista.
Hullua, eikö? Mutta varmaan samaistuttavaa. Mulla on ollut jonkun sorttinen hormonaalinen ehkäisy käytössä vuosikymmeniä. Olen ajatellut, että mielenrauha voittaa kaikenlaiset biologiset haittavaikutukset. Vaikea sanoa, että onko asia todella niin.
Toisaalta kierukka voi olla apu iho-ongelmiin tai runsaisiin, epäsäännöllisiin kuukautisiin ja toimii monille ensiapuna vaihdevuosissa.
Mitä ajatuksia tästä? Kommentoi alle ja jaa kokemuksesi, mua vertaistuki ja avoin puhe kokemuksista ainakin auttaa. 💘
#menopaussi
#vaihdevuodet
❤️📸 @iida.schwartz
Kirjoitin hetki sitten postauksen siitä, millaista hoitoa olen saanut elämäni aikana niin sanottuihin naistenvaivoihin. Mulle oli iso yllätys, miten suosittu siitä tuli.
Se johtuu varmaan siitä, että aihepiiri resonoi niin laajaan joukkoon. Niinhän se todella onkin – lähes puolet suomalaisista kärsii kuukautisista ja monet niihin liittyvistä kivuista. Kaikille heistä tulee vaihdevuodet ja monille myös erilaisia muita naistentauteja. On tosiaan käsittämätöntä, miten vähän näistä puhutaan. Se liittynee häpeään – naistenvaivat eivät ole vieläkään helppo ja hyväksytty puheenaihe. ❤️🩹
Siksi tuntui ihanalta, hoitavalta ja nähdyksi tulleelta kun niin moni teistä, sadat ja taas sadat jaoitte kokemuksianne. Monet niistä olivat keskenään samanlaisia. Erityisen moni tuntui samaistuvan kirjoituksiini kierukasta ja hormonaalisesta ehkäisystä.
Moni myös kysyi tarkennuksia ja täältä pesee. 🫢
Kierukka on mulla vain osa hormonikorvaushoitoa, jolla hoidetaan menopaussin oireita. Lisäksi syön estrogeenia.
Otin ensimmäisen hormonikierukkani aikoinaan raskaudenkeskeytyksen jälkeen, koska pelkäsin niin paljon raskaaksi tulemista. Se on muuten tyyliin ainoa seksuaalikasvatus mitä koskaan sain nuoruudessani – älä vain tule raskaaksi. Pelko siitä ylitti pelot liittyen syöpiin, tai vaikkapa hormonaaliseen ehkäisyyn liittyvistä mielenterveysongelmista.
Hullua, eikö? Mutta varmaan samaistuttavaa. Mulla on ollut jonkun sorttinen hormonaalinen ehkäisy käytössä vuosikymmeniä. Olen ajatellut, että mielenrauha voittaa kaikenlaiset biologiset haittavaikutukset. Vaikea sanoa, että onko asia todella niin.
Toisaalta kierukka voi olla apu iho-ongelmiin tai runsaisiin, epäsäännöllisiin kuukautisiin ja toimii monille ensiapuna vaihdevuosissa.
Mitä ajatuksia tästä? Kommentoi alle ja jaa kokemuksesi, mua vertaistuki ja avoin puhe kokemuksista ainakin auttaa. 💘
#menopaussi
#vaihdevuodet
❤️📸 @iida.schwartz
Kirjoitin hetki sitten postauksen siitä, millaista hoitoa olen saanut elämäni aikana niin sanottuihin naistenvaivoihin. Mulle oli iso yllätys, miten suosittu siitä tuli.
Se johtuu varmaan siitä, että aihepiiri resonoi niin laajaan joukkoon. Niinhän se todella onkin – lähes puolet suomalaisista kärsii kuukautisista ja monet niihin liittyvistä kivuista. Kaikille heistä tulee vaihdevuodet ja monille myös erilaisia muita naistentauteja. On tosiaan käsittämätöntä, miten vähän näistä puhutaan. Se liittynee häpeään – naistenvaivat eivät ole vieläkään helppo ja hyväksytty puheenaihe. ❤️🩹
Siksi tuntui ihanalta, hoitavalta ja nähdyksi tulleelta kun niin moni teistä, sadat ja taas sadat jaoitte kokemuksianne. Monet niistä olivat keskenään samanlaisia. Erityisen moni tuntui samaistuvan kirjoituksiini kierukasta ja hormonaalisesta ehkäisystä.
Moni myös kysyi tarkennuksia ja täältä pesee. 🫢
Kierukka on mulla vain osa hormonikorvaushoitoa, jolla hoidetaan menopaussin oireita. Lisäksi syön estrogeenia.
Otin ensimmäisen hormonikierukkani aikoinaan raskaudenkeskeytyksen jälkeen, koska pelkäsin niin paljon raskaaksi tulemista. Se on muuten tyyliin ainoa seksuaalikasvatus mitä koskaan sain nuoruudessani – älä vain tule raskaaksi. Pelko siitä ylitti pelot liittyen syöpiin, tai vaikkapa hormonaaliseen ehkäisyyn liittyvistä mielenterveysongelmista.
Hullua, eikö? Mutta varmaan samaistuttavaa. Mulla on ollut jonkun sorttinen hormonaalinen ehkäisy käytössä vuosikymmeniä. Olen ajatellut, että mielenrauha voittaa kaikenlaiset biologiset haittavaikutukset. Vaikea sanoa, että onko asia todella niin.
Toisaalta kierukka voi olla apu iho-ongelmiin tai runsaisiin, epäsäännöllisiin kuukautisiin ja toimii monille ensiapuna vaihdevuosissa.
Mitä ajatuksia tästä? Kommentoi alle ja jaa kokemuksesi, mua vertaistuki ja avoin puhe kokemuksista ainakin auttaa. 💘
#menopaussi
#vaihdevuodet
❤️📸 @iida.schwartz
Kirjoitin hetki sitten postauksen siitä, millaista hoitoa olen saanut elämäni aikana niin sanottuihin naistenvaivoihin. Mulle oli iso yllätys, miten suosittu siitä tuli.
Se johtuu varmaan siitä, että aihepiiri resonoi niin laajaan joukkoon. Niinhän se todella onkin – lähes puolet suomalaisista kärsii kuukautisista ja monet niihin liittyvistä kivuista. Kaikille heistä tulee vaihdevuodet ja monille myös erilaisia muita naistentauteja. On tosiaan käsittämätöntä, miten vähän näistä puhutaan. Se liittynee häpeään – naistenvaivat eivät ole vieläkään helppo ja hyväksytty puheenaihe. ❤️🩹
Siksi tuntui ihanalta, hoitavalta ja nähdyksi tulleelta kun niin moni teistä, sadat ja taas sadat jaoitte kokemuksianne. Monet niistä olivat keskenään samanlaisia. Erityisen moni tuntui samaistuvan kirjoituksiini kierukasta ja hormonaalisesta ehkäisystä.
Moni myös kysyi tarkennuksia ja täältä pesee. 🫢
Kierukka on mulla vain osa hormonikorvaushoitoa, jolla hoidetaan menopaussin oireita. Lisäksi syön estrogeenia.
Otin ensimmäisen hormonikierukkani aikoinaan raskaudenkeskeytyksen jälkeen, koska pelkäsin niin paljon raskaaksi tulemista. Se on muuten tyyliin ainoa seksuaalikasvatus mitä koskaan sain nuoruudessani – älä vain tule raskaaksi. Pelko siitä ylitti pelot liittyen syöpiin, tai vaikkapa hormonaaliseen ehkäisyyn liittyvistä mielenterveysongelmista.
Hullua, eikö? Mutta varmaan samaistuttavaa. Mulla on ollut jonkun sorttinen hormonaalinen ehkäisy käytössä vuosikymmeniä. Olen ajatellut, että mielenrauha voittaa kaikenlaiset biologiset haittavaikutukset. Vaikea sanoa, että onko asia todella niin.
Toisaalta kierukka voi olla apu iho-ongelmiin tai runsaisiin, epäsäännöllisiin kuukautisiin ja toimii monille ensiapuna vaihdevuosissa.
Mitä ajatuksia tästä? Kommentoi alle ja jaa kokemuksesi, mua vertaistuki ja avoin puhe kokemuksista ainakin auttaa. 💘
#menopaussi
#vaihdevuodet
❤️📸 @iida.schwartz
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Olin viikonloppuna ystäväni kanssa Hiljaisuus-retriitissä.🧘🏼♀️🧘🏼♀️
Oltiin buukattu tää vetäytyminen kauan sitten, ja sen lähestyessä meitä nauratti se, että me aiotaan istua viisi tuntia suuntaansa junassa ja maksetaan siitä, että voidaan olla kaukana kotoa, hiljaa yhdessä.
Mutta se oli loistavaa! Ehdittiin puhua syvällisiä junassa, perillä sit hiljennyttiin ja köllittiin.
Retriitti oli lemppari Helena Karhun vetämä, ollaan oltu hänen retriiteillä aiemminkin. Helenalla on vahva luontosuhde ja perinnekulttuuri läsnä kaikessa tekemisessä, siksikin hänen taikapiirissään on aina maadottavaa olla.
Hiljaisuus tapahtui Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän Villa Ruusulassa jota pyörittävät laulaja-lauluntekijä Sari Kaasinen ja hänen puolisonsa Pete. Me meditoitiin ja rentouduttiin ja saatiin lisäksi nauttia karjalaisesta vieraanvaraisuudesta, notkuvista herkkupöydistä, puhtaista lakanoista, saunasta ja avannosta.
Mikä parasta, Sari soitti meille ihmeellisesti kanteletta ja lauloi tervetuliaisiksi ja lähtiäisiksi.
Nautin niin kun sain kylpeä karjalaisuudessa, rakkaassa murteessa, maisemissa ja tavoissa. Aina on ikävä sinne, omalle kasvualustalle.
Kaikki eivät toki voi valita hiljaisuutta elämäänsä, monilla ei vain ole ketään kenelle puhua. Itse viihdyn hiljaisuudessa ja kaipaan sitä annoksen joka päivään, mutta yleensä se vaatii sen, että olen kotona yksin.
Ja sehän on ihan eri juttu, kuin olla yhteisellä sopimuksella järjestetysti hiljaa, tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa tiloissa melkein kaksi vuorokautta.
Kun oli hiljaista, oli niin paljon tilaa ja aikaa ajatella omia ajatuksia. Sitäkin olin kaivannut. Ei ollut kiire, kukaan ei keskeyttänyt, ei tarvinnut kiinnostua kenenkään asioista, eikä omia ajatuksia tarvinnut jakaa. Päivät tuntuivat ihanan pitkiltä.
Tämä postaus toimikoon muistilappuna teille, että tehkää rakkauden teko itsellenne: ottakaa aikaa ja tilaa omille ajatuksille, levolle ja hiljaisuudelle.
Enemmän pitäisi ihmisten tehdä rauhoittavia asioita myös yhdessä.
Ja hellikää juurianne, sitä hyvää ja kaunista maaperää, jossa olette kasvaneet. Rikkaruohot ja muut rumat menneisyyden roippeet kannattaa toki käsitellä ja kipata kaatopaikalle.
Tällä viikolla yökyläilen elokuvaohjaaja Dome Karukosken luona Helsingin kantakaupungissa. Ollaan tavattu edellisen kerran yli 20 vuotta sitten ja odotin innolla, että päästäisiin juttelemaan siitä miltä elämä on tässä välissä tuntunut.
Vauhtia ainakin on riittänyt – tämän yökylän aikana ja Domen elämässä muutenkin. 🫢
Reilun vuorokauden aikana ehdittiin ideoida elämääni perustuva, pelottavan todentuntuinen elokuva, treenata, kyyditä Domen poika omiin treeneihinsä, sekä viinitellä ystäväporukan kanssa. Vierailtiin myös Domen kantakuppilassa ja siivottiin erikoisia kasoja.
Juteltiin mm. riittämättömyyden tunteesta, palkinnoista, vanhemmuudesta, vaativuudesta ja epäonnistumisista. Dome sanoi että elämä, kuten urheilukin, on lopulta turvallisten pettymysten etsimistä. Oletteko samaa mieltä?
Mikä fiilis teille jäi tästä jaksosta? Entäs onko teilläkin tallessa CD-levyt ja DVD:t menneiltä vuosilta? Musta tuntui aika jännältä löytää vuosikausia vanha cd jossa oon mukana.
Millainen siis onkaan mies, joka on tehnyt Hollywood-elokuvan, muuttanut entiseen toimistoonsa ja jonka seinältä löytyy sulassa sovussa Kate Moss, Peppi Pitkätossu ja Tom Laaksonen? Katso uusin Yökylässä Maria Veitola-jakso tänään Maikkarilta kello 21 tai MTV Katsomosta ekstrapitkä versio – vaikka heti. 💘
MTV Katsomo -tilaajana pääset näkemään jo ensi viikon jakson, jossa vierailen Sara Siepin ja Pyry Soirin luona.
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Tällä viikolla yökyläilen elokuvaohjaaja Dome Karukosken luona Helsingin kantakaupungissa. Ollaan tavattu edellisen kerran yli 20 vuotta sitten ja odotin innolla, että päästäisiin juttelemaan siitä miltä elämä on tässä välissä tuntunut.
Vauhtia ainakin on riittänyt – tämän yökylän aikana ja Domen elämässä muutenkin. 🫢
Reilun vuorokauden aikana ehdittiin ideoida elämääni perustuva, pelottavan todentuntuinen elokuva, treenata, kyyditä Domen poika omiin treeneihinsä, sekä viinitellä ystäväporukan kanssa. Vierailtiin myös Domen kantakuppilassa ja siivottiin erikoisia kasoja.
Juteltiin mm. riittämättömyyden tunteesta, palkinnoista, vanhemmuudesta, vaativuudesta ja epäonnistumisista. Dome sanoi että elämä, kuten urheilukin, on lopulta turvallisten pettymysten etsimistä. Oletteko samaa mieltä?
Mikä fiilis teille jäi tästä jaksosta? Entäs onko teilläkin tallessa CD-levyt ja DVD:t menneiltä vuosilta? Musta tuntui aika jännältä löytää vuosikausia vanha cd jossa oon mukana.
Millainen siis onkaan mies, joka on tehnyt Hollywood-elokuvan, muuttanut entiseen toimistoonsa ja jonka seinältä löytyy sulassa sovussa Kate Moss, Peppi Pitkätossu ja Tom Laaksonen? Katso uusin Yökylässä Maria Veitola-jakso tänään Maikkarilta kello 21 tai MTV Katsomosta ekstrapitkä versio – vaikka heti. 💘
MTV Katsomo -tilaajana pääset näkemään jo ensi viikon jakson, jossa vierailen Sara Siepin ja Pyry Soirin luona.
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Oon treenannut kohta kymmenen vuotta hyvinvointivalmentaja Kanerva Ahonalan kanssa. Tässä ajassa Kanervasta on tullut mulle läheinen ystävä ja luotettu. Hänellä on takanaan pitkä ura vastuullisena fitness-valmentajana. Tärkein asia minkä oon Kanervalta vuosien varrella oppinut onkin, että aina ei tarvii jaksaa JAKSAA! Vähempikin riittää. 💘
Kanerva on ollut mulle vuosien varrella korvaamaton tukija ja auttanut eteenpäin elämän vaikeissa hetkissä. Nyt on semmoinen taas käsillä ja Kanerva on opastanut miten uupuneena ja pitkän treenitauon jälkeen tulisi liikkua.
Oon ymmärtänyt, että teistä moni miettii samaa. Tähän tarpeeseen teimme tän reelsin, jonka mukaisia liikkeitä kuka tahansa voi tehdä kotona ilman mitään apuvälineitä ihan omaan tahtiin. Kuten näette, mukana voi ihan tepastaa perheen karvaturrit tai vaikka lapset, eikä muuten meno hidastu ollenkaan.
Uupuneelle ihmiselle videon treeni toimii kuntouttavana treeninä, eikä väsyneenä oikeastaan edes kannata tehdä tämän enempää. Istumatyöläiselle tai oikeastaan kenelle tahansa tämä on hyvä jumppa osaksi arkea – vaikka sitä kiireistä arkea, missä ei ole riittävästi tilaa liikunnalle.
Pienestäkin määrästä tulee jo tosi hyvä olo. Miksi et antaisi itsellesi sitä oloa?
Videolla näkyy seuraavat liikkeet:
Kyykky ja rintarangan avaus
Lapapunnerrus ja alaspäin katsova koira
Lantionnosto
Lonkanavaus ja rangankierto
Näitä kutakin tulisi tehdä 5-10 toistoa, kaikkea tuntemusten mukaan.
Miltä tää tuntuu, vai tuntuuko miltään? Kuulisin tosi mielelläni teidän ajatuksianne urheilusta ja toisaalta liikkumisesta uupuneena tai uupumisjakson jäljiltä? Millainen liike on auttanut juuri sinua? ❤️