Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Tällä viikolla Sami Sykkö kutsui minut luokseen yökylään ja kuulemaan ihmeellisiä tuhannen ja yhden yön tarinoitaan. ✨🌜Sami on tyylin ja muodin ammattilainen, joka on tehnyt hienosti rönsyilevää uraansa niin kirjoittavana, kuin puhuvanakin toimittajana ja kommentaattorina. Nykyään Sami on myös työelämäprofessori.
Tällä kertaa matka yökylään ei ollut pitkä, sillä Sami asustaa Helsingin kantakaupungissa. Tunsimme toki Samin kanssa ennestään, mutta emme lainkaan syvällisesti ja siksi tämä yökylä olikin erityisen kutkuttava. Toisen sielunelämään on nimittäin vaikeaa kurkistaa intiimimmin ja kokonaisvaltaisemmin, kuin yökyläilyn merkeissä! 💘
Ehdittiin kaiken juttelun lomassa jumpata, hakea illalliskukat, sekä tietysti tutkia Samin mieletöntä vaatekaappia, joka oli täynnä kadehdittavia aarteita.
Ja millaiset illalliset meillä olikaan! Ihastuttavia vieraita, taideteoksen julkistaminen, herkullista ruokaa ruokaa ja kiinnostavia juttuja. Niin kuin tiedetään, ystävät kertovat ihmisestä paljon. Tämä porukka oli sellainen, ettei jutulle meinannut tulla loppua ollenkaan. 😸
Juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä aloittaen toki tyylistä ja kauneudesta päätyen Samin tekemään luokkahyppyyn,13-vuotiaana alkaneeseen työuraan ja parisuhteisiin. Musta oli niin kiinnostavaa, miten vähän Sami tuntuu kaipaavan elämäänsä kumppania. Millaisia ajatuksia teille heräsi meidän jutuista – onko sielläkin vaikeuksia sietää toisten kasoja?
Meidän yökyläilyyn pääset kurkkimaan Maikkarilla kello 21! Jos haluat nähdä erityisen paljon meidän jutustelua, ekstrapitkän jakson löydät MTV Katsomosta jo nyt. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo ensi viikonkin jakson. Se on tämän kauden viimeinen (!!) ja silloin vierailen Mika ja Kirsi Aaltolalla.
Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä.
Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria – niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️
Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet.
Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa.
Mistä tietää että olen karjalainen?
No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲
Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia.
Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️🩹
Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐
📸: @iida.schwartz
Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä.
Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria – niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️
Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet.
Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa.
Mistä tietää että olen karjalainen?
No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲
Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia.
Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️🩹
Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐
📸: @iida.schwartz
Lakot jatkuvat. Sympatiani ja sydämeni on teidän puolella, jotka pyritte parantamaan omaa tilannettanne. Puolustatte samalla demokratiaa. 💘
Maailma muuttuu ja työmarkkinat sen mukana. Työntekijöiden etujärjestöt ovat olleet tärkeässä asemassa rakentamassa Suomesta oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, ja se työ on tärkeää myös tulevaisuudessa.
Itse olen yrittäjä ja kuunnellut lakkoiluun sekä työmarkkinoihin liittyvää uppiniskaista keskustelua ymmälläni. Se menee suurelta osin ohi, joka liittyy niin kieleen, kuin vastenmieliseen poliittiseen riitelyyn – omaa työhistoriaani ja yrittäjyyttä unohtamatta.
Lakkoihin ja muuhun työmarkkinapolitiikkaan liittyy jargonia, jota tavallinen ihminen ei helposti ymmärrä. Ikään kuin se olisi tarkoituskin, niin hankalasti suht’ yksinkertaisista asioista puhutaan.
Olen tehnyt 30 vuotta työtä joko pätkätyöläisenä tai yrittäjänä. Yrittäjänä minulla ei ole oikeutta jonkun toisen kustantamaan sairauslomaan, työterveyteen tai palkallisiin kahvitaukoihin. Minulle ei kerry vuosilomia, eikä palkkani nouse automaattisesti kokemuksen karttuessa.
Olen aina sopinut palkoistani ja palkkiostani paikallisesti, eli suoraan sopimuksen toisen osapuolen kanssa ja ollut ongelmien ilmetessä vain itseni varassa. Olen pärjännyt ja jopa menestynyt, mutta kaikilla ei valitettavasti ole käynyt yhtä hyvä tuuri. ❤️🩹
Yrittäminen on Suomessa vaikeaa ja kallista. Kulut ovat kovat ja työntekijöiden palkkaaminen iso, taloudellinen riski etenkin jos liiketoiminta ei ole satavarmaa ja tulevaisuudennäkymät loistavat. Minuakin on aina neuvottu käyttämään työvoimana laskuttavia (kevyt)yrittäjiä, onhan alani epävarma ja kovin suhdanneherkkä.
Lakot koskettavat kaikkia kansalaisia, mutta monia pk-yrittäjiä aivan erityisellä tavalla. Miksei meitä oteta mukaan tähän keskusteluun? Suomessa yrityksistä 95,5 % on alle 10 hengen yrityksiä ja yksinyrittäjiä sekä pienyrittäjiä on kaikilla aloilla. Ollaanko tässä vain isojen korporaatioiden asialla? 🚣♀️
Yrittäjät, te kaikki suuresti arvostamani tyypit, voisitteko jakaa kokemuksianne asian tiimoilta? Kaipaisin vertaistukea ja selityksiä. Mitä ajatuksia lakkoilu herättää teissä?
📸 @iida.schwartz
Lakot jatkuvat. Sympatiani ja sydämeni on teidän puolella, jotka pyritte parantamaan omaa tilannettanne. Puolustatte samalla demokratiaa. 💘
Maailma muuttuu ja työmarkkinat sen mukana. Työntekijöiden etujärjestöt ovat olleet tärkeässä asemassa rakentamassa Suomesta oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, ja se työ on tärkeää myös tulevaisuudessa.
Itse olen yrittäjä ja kuunnellut lakkoiluun sekä työmarkkinoihin liittyvää uppiniskaista keskustelua ymmälläni. Se menee suurelta osin ohi, joka liittyy niin kieleen, kuin vastenmieliseen poliittiseen riitelyyn – omaa työhistoriaani ja yrittäjyyttä unohtamatta.
Lakkoihin ja muuhun työmarkkinapolitiikkaan liittyy jargonia, jota tavallinen ihminen ei helposti ymmärrä. Ikään kuin se olisi tarkoituskin, niin hankalasti suht’ yksinkertaisista asioista puhutaan.
Olen tehnyt 30 vuotta työtä joko pätkätyöläisenä tai yrittäjänä. Yrittäjänä minulla ei ole oikeutta jonkun toisen kustantamaan sairauslomaan, työterveyteen tai palkallisiin kahvitaukoihin. Minulle ei kerry vuosilomia, eikä palkkani nouse automaattisesti kokemuksen karttuessa.
Olen aina sopinut palkoistani ja palkkiostani paikallisesti, eli suoraan sopimuksen toisen osapuolen kanssa ja ollut ongelmien ilmetessä vain itseni varassa. Olen pärjännyt ja jopa menestynyt, mutta kaikilla ei valitettavasti ole käynyt yhtä hyvä tuuri. ❤️🩹
Yrittäminen on Suomessa vaikeaa ja kallista. Kulut ovat kovat ja työntekijöiden palkkaaminen iso, taloudellinen riski etenkin jos liiketoiminta ei ole satavarmaa ja tulevaisuudennäkymät loistavat. Minuakin on aina neuvottu käyttämään työvoimana laskuttavia (kevyt)yrittäjiä, onhan alani epävarma ja kovin suhdanneherkkä.
Lakot koskettavat kaikkia kansalaisia, mutta monia pk-yrittäjiä aivan erityisellä tavalla. Miksei meitä oteta mukaan tähän keskusteluun? Suomessa yrityksistä 95,5 % on alle 10 hengen yrityksiä ja yksinyrittäjiä sekä pienyrittäjiä on kaikilla aloilla. Ollaanko tässä vain isojen korporaatioiden asialla? 🚣♀️
Yrittäjät, te kaikki suuresti arvostamani tyypit, voisitteko jakaa kokemuksianne asian tiimoilta? Kaipaisin vertaistukea ja selityksiä. Mitä ajatuksia lakkoilu herättää teissä?
📸 @iida.schwartz
Mitä kaikkea se karjalaisuus oikein on?
💘 Vaikka ja mitä! 💘
Ainakin isoja tunteita. Sitä, että ilo ja suru ovat tosi lähekkäin toisiaan, vähän ehkä selittämättömästikin. Usein itken, kun nauran.
Karjalaisuus on mulle estetiikkaa, laulua, tanssia, runoutta, lausumista. Vieno-mummini oli kova runonlausuja. 💐
Se on vieraanvaraisuutta. Sitä, että kutsuu mielellään ihmisiä kotiinsa ja haluaa, että muilla on kotoisa olo ja hyvä olla. Että vieraat lähtevät kotimatkalle sielut ja ruumiit ravittuina. Meille hyvä ruoka on tärkeä asia ja tapa osoittaa rakkautta.
Karjalaisuus on sitä, että koti on maailman tärkein paikka. Se on sitä ehkä siksi, että monen on täytynyt lähteä. Kynnys lähtemiseen on matalalla. Karjalaisuus on myös juurettomuutta. Löydän itseni usein olemasta kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on suvun paikkoja – vanhoja maatiloja ja tiluksia, jonne mennä muistelemaan sitä, mistä me olemme tulleet.
Meillä ei sellaisia ole, pientä Saimaan saarimökkiä lukuunottamatta. Sielläkin viipurilainen Iiri-mummoni pelkäsi, että venäläiset tulevat ja vievät kaiken.
Karjalaisuus on eläväistä kielenkäyttöä ja rikasta verbaliikkaa. Sitä että puhellaan kaikenlaista kaikkien kanssa, höpötellään ja haastellaan. Sitä, että on helppo jutella lähes mistä vaan, kenelle vaan.
Toisaalta karjalaisuus on isoja teemoja ja juttuja joista ei puhuta. Sotaa ja pakolaisuutta. Evakkoa. Ylisukupolvisia traumoja. Niin kipeitä asioita, ettei niistä ole voitu puhua. On keskitytty selviämiseen.
Karjalaisuus tarkoittaa mulle isoja ristiriitoja. Toisaalta se on vahva ja erityisesti vahvoja naisia korostava kulttuuri ja toisaalta siihen sisältyy niin paljon, mistä ei tiedä mitään.
Naisten vahvuus ja voima karjalaisessa kulttuurissa onkin silmiinpistävää. Me olemme sitkeitä ja kannattelemme kaiken. Kaikenlaisissa tilanteissa oli pärjättävä ja niin on toimittava edelleen.
Yökyläily on myös karjalaista. Mikä olisikaan karjalaisempaa, kuin mennä talosta taloon jakamaan ja kuuntelemaan elämän iloja ja suruja.
Mitä karjalaisuus merkitsee just sulle? Kerro kommenteissa. Jaetaan tunteita ja ajatuksia, se on karjalaista ja auttaa aidosti aina. ❤️
📸: @iida.schwartz
Mitä kaikkea se karjalaisuus oikein on?
💘 Vaikka ja mitä! 💘
Ainakin isoja tunteita. Sitä, että ilo ja suru ovat tosi lähekkäin toisiaan, vähän ehkä selittämättömästikin. Usein itken, kun nauran.
Karjalaisuus on mulle estetiikkaa, laulua, tanssia, runoutta, lausumista. Vieno-mummini oli kova runonlausuja. 💐
Se on vieraanvaraisuutta. Sitä, että kutsuu mielellään ihmisiä kotiinsa ja haluaa, että muilla on kotoisa olo ja hyvä olla. Että vieraat lähtevät kotimatkalle sielut ja ruumiit ravittuina. Meille hyvä ruoka on tärkeä asia ja tapa osoittaa rakkautta.
Karjalaisuus on sitä, että koti on maailman tärkein paikka. Se on sitä ehkä siksi, että monen on täytynyt lähteä. Kynnys lähtemiseen on matalalla. Karjalaisuus on myös juurettomuutta. Löydän itseni usein olemasta kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on suvun paikkoja – vanhoja maatiloja ja tiluksia, jonne mennä muistelemaan sitä, mistä me olemme tulleet.
Meillä ei sellaisia ole, pientä Saimaan saarimökkiä lukuunottamatta. Sielläkin viipurilainen Iiri-mummoni pelkäsi, että venäläiset tulevat ja vievät kaiken.
Karjalaisuus on eläväistä kielenkäyttöä ja rikasta verbaliikkaa. Sitä että puhellaan kaikenlaista kaikkien kanssa, höpötellään ja haastellaan. Sitä, että on helppo jutella lähes mistä vaan, kenelle vaan.
Toisaalta karjalaisuus on isoja teemoja ja juttuja joista ei puhuta. Sotaa ja pakolaisuutta. Evakkoa. Ylisukupolvisia traumoja. Niin kipeitä asioita, ettei niistä ole voitu puhua. On keskitytty selviämiseen.
Karjalaisuus tarkoittaa mulle isoja ristiriitoja. Toisaalta se on vahva ja erityisesti vahvoja naisia korostava kulttuuri ja toisaalta siihen sisältyy niin paljon, mistä ei tiedä mitään.
Naisten vahvuus ja voima karjalaisessa kulttuurissa onkin silmiinpistävää. Me olemme sitkeitä ja kannattelemme kaiken. Kaikenlaisissa tilanteissa oli pärjättävä ja niin on toimittava edelleen.
Yökyläily on myös karjalaista. Mikä olisikaan karjalaisempaa, kuin mennä talosta taloon jakamaan ja kuuntelemaan elämän iloja ja suruja.
Mitä karjalaisuus merkitsee just sulle? Kerro kommenteissa. Jaetaan tunteita ja ajatuksia, se on karjalaista ja auttaa aidosti aina. ❤️
📸: @iida.schwartz
Tämän viikon jaksossa yökyläilen taiteilija ja muusikko Mira Luodin luona. Pääsin tutustumaan myös Miran uusperheen kuudesta lapsesta nuorimpaan Urhoon, sekä miesystävä Olli Saksaan. Olen tavannut ja haastatellut Miraa useampaankin otteeseen, mutta tällä kerralla päästiin erityisen syvälle. ❤️
Mirassa on poikkeuksellinen energia, ehkä koska hän on niin ultimaattinen selviytyjänainen. En jaksa odottaa, että näette tän jakson ja kerrotte mulle millaisia ajatuksia meidän jutuista heräsi. Uskoisin, että moni pystyy samaistumaan siihen kun elämä tuntuu antavan haastetta haasteen perään, mutta luovuttaa ei voi. 🌜
Päästiin siis Miran kanssa elämän tärkeimpien kysymysten äärelle, oikeastaan useampaankin otteeseen. Juteltiin lapsen sairastumisesta, ahdistelusta ja väkivallasta selviämisestä sekä isättömyydestä. Toisaalta käytiin läpi Miran ja Ollin työn merkeissä syttynyt rakkaustarina, sekä Miran sisustusfilosofia.
Oli kiinnostavaa kuulla, miten Mira on kokenut PMMP:n nousukauden, sen jälkeisen soolouran ja toisaalta nyt yhden aikansa suosituimman yhtyeen paluun. ✨
Lähinnä siis juteltiin, mutta ehdittiin onneksi lenkille ja katsomaan DVD:ltä Onnenpyörää, johon Mira osallistui 19-vuotiaana. Ja Mira seisoi päällään ja teki spagaatin! Ehdin myös tapaamaan Sami Yaffan ja Erja Lyytisen, jotka tulivat hakemaan Miran mukaansa joulukiertueelle.
Meidän menoa pääset seuraamaan Maikkarilta kello 21 ja erityispitkän version jaksosta voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo seuraavan jakson, jossa vierailen kovasti toivotulla Sami Syköllä.
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Tämän viikon jaksossa yökyläilen taiteilija ja muusikko Mira Luodin luona. Pääsin tutustumaan myös Miran uusperheen kuudesta lapsesta nuorimpaan Urhoon, sekä miesystävä Olli Saksaan. Olen tavannut ja haastatellut Miraa useampaankin otteeseen, mutta tällä kerralla päästiin erityisen syvälle. ❤️
Mirassa on poikkeuksellinen energia, ehkä koska hän on niin ultimaattinen selviytyjänainen. En jaksa odottaa, että näette tän jakson ja kerrotte mulle millaisia ajatuksia meidän jutuista heräsi. Uskoisin, että moni pystyy samaistumaan siihen kun elämä tuntuu antavan haastetta haasteen perään, mutta luovuttaa ei voi. 🌜
Päästiin siis Miran kanssa elämän tärkeimpien kysymysten äärelle, oikeastaan useampaankin otteeseen. Juteltiin lapsen sairastumisesta, ahdistelusta ja väkivallasta selviämisestä sekä isättömyydestä. Toisaalta käytiin läpi Miran ja Ollin työn merkeissä syttynyt rakkaustarina, sekä Miran sisustusfilosofia.
Oli kiinnostavaa kuulla, miten Mira on kokenut PMMP:n nousukauden, sen jälkeisen soolouran ja toisaalta nyt yhden aikansa suosituimman yhtyeen paluun. ✨
Lähinnä siis juteltiin, mutta ehdittiin onneksi lenkille ja katsomaan DVD:ltä Onnenpyörää, johon Mira osallistui 19-vuotiaana. Ja Mira seisoi päällään ja teki spagaatin! Ehdin myös tapaamaan Sami Yaffan ja Erja Lyytisen, jotka tulivat hakemaan Miran mukaansa joulukiertueelle.
Meidän menoa pääset seuraamaan Maikkarilta kello 21 ja erityispitkän version jaksosta voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo seuraavan jakson, jossa vierailen kovasti toivotulla Sami Syköllä.
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Tämän viikon jaksossa yökyläilen taiteilija ja muusikko Mira Luodin luona. Pääsin tutustumaan myös Miran uusperheen kuudesta lapsesta nuorimpaan Urhoon, sekä miesystävä Olli Saksaan. Olen tavannut ja haastatellut Miraa useampaankin otteeseen, mutta tällä kerralla päästiin erityisen syvälle. ❤️
Mirassa on poikkeuksellinen energia, ehkä koska hän on niin ultimaattinen selviytyjänainen. En jaksa odottaa, että näette tän jakson ja kerrotte mulle millaisia ajatuksia meidän jutuista heräsi. Uskoisin, että moni pystyy samaistumaan siihen kun elämä tuntuu antavan haastetta haasteen perään, mutta luovuttaa ei voi. 🌜
Päästiin siis Miran kanssa elämän tärkeimpien kysymysten äärelle, oikeastaan useampaankin otteeseen. Juteltiin lapsen sairastumisesta, ahdistelusta ja väkivallasta selviämisestä sekä isättömyydestä. Toisaalta käytiin läpi Miran ja Ollin työn merkeissä syttynyt rakkaustarina, sekä Miran sisustusfilosofia.
Oli kiinnostavaa kuulla, miten Mira on kokenut PMMP:n nousukauden, sen jälkeisen soolouran ja toisaalta nyt yhden aikansa suosituimman yhtyeen paluun. ✨
Lähinnä siis juteltiin, mutta ehdittiin onneksi lenkille ja katsomaan DVD:ltä Onnenpyörää, johon Mira osallistui 19-vuotiaana. Ja Mira seisoi päällään ja teki spagaatin! Ehdin myös tapaamaan Sami Yaffan ja Erja Lyytisen, jotka tulivat hakemaan Miran mukaansa joulukiertueelle.
Meidän menoa pääset seuraamaan Maikkarilta kello 21 ja erityispitkän version jaksosta voit katsoa MTV Katsomosta vaikka heti. MTV Katsomo -tilaajana muuten näät jo seuraavan jakson, jossa vierailen kovasti toivotulla Sami Syköllä.
#yökylässä #yökylässäMariaVeitola
Miksi karjalaisuudesta pitää puhua?
Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ajattelen, että meidän itsemme pitää puhua meistä, koska ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee. Välillä tuntuu, että karjalaiset on kollektiivisesti unohdettu.
Karjalaiset on oma kansansa, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Se on vähemmistökansa sekä kulttuuri, jota on alistettu milloin mistäkin suunnasta.
Karjala jäi osittain rajan toiselle puolelle sotien seurauksena.
Karjalaisia alettiin sittemmin pitää Suomessa venäläisinä ja Venäjällä suomalaisina. Vääränlaisia ja inhottuja molemmilla puolilla.
Karjalan kieli on uhanalaisessa asemassa. Sitä puhuvien määrä romahti sotien jälkeen, kun kieliyhteisöt hajosivat evakon takia ja karjalaiset pakotettiin sulautumaan valtaväestöön.
Tiesitkö, että monet Suomelle ja sen kulttuurille ominaiset asiat ovat tosiasiassa karjalaisia?
Suuri osa Kalevalan runoista on kerätty Karjalasta, karjalan kielellä ja karjalaisilta. Kalevalasta tehtiin kuitenkin suomalaisen kulttuurin kansalliseepos. Onko se reilua?
Entäs karjalanpiirakka? Karjalanpiirakka on itse emännän lisäksi karjalaisen ruokakulttuurin sydän. Samoin vatruskat, sultsinat, kakkarat, tsupukat, pyöröt ja muut piirakat. Karjalanpiirakkaa imitoivan, jättileipomoissa teollisesti tuotetun riisipiirakan voi ostaa aikalailla kaikkien huoltoasemien vitriinistä tai napata mukaansa paistopisteestä. Mutta eikö tässä ollakin itse asiassa kulttuurisen omimisen ytimessä? Kulttuurinen omiminenhan tarkoittaa sitä, että syrjityltä ja sorretulta vähemmistökansalta omitaan jotain heille kulttuurisesti tärkeää sekä omintakeista, ja aletaan tekemään sillä bisnestä. Mitä mieltä? 💘
Toisaalta ihanaa, että piirakkaperinne elää.. Ja moni muukin karjalaisperinne!
Sellainen on mun lemppariperinne, eli rotinat. Rotinat tarkoittaa sitä, kun lapsi syntyy ja mennään tervehtimään vastasyntynyttä, tuoden joku herkullinen ruokalahja, perinteisesti pullakranssi tai piirakoita.
Kerro kommenteissa millaisia ajatuksia herää? Mitä tiedät karjalaisten syrjinnästä? 💘 Ja jos et asu Karjalassa, kerro miten ylläpidät karjalaista kulttuuriperintöä omassa elämässä? Ite haaveilen modernien karjalaisten perinneklubista!
Miksi karjalaisuudesta pitää puhua?
Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ajattelen, että meidän itsemme pitää puhua meistä, koska ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee. Välillä tuntuu, että karjalaiset on kollektiivisesti unohdettu.
Karjalaiset on oma kansansa, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Se on vähemmistökansa sekä kulttuuri, jota on alistettu milloin mistäkin suunnasta.
Karjala jäi osittain rajan toiselle puolelle sotien seurauksena.
Karjalaisia alettiin sittemmin pitää Suomessa venäläisinä ja Venäjällä suomalaisina. Vääränlaisia ja inhottuja molemmilla puolilla.
Karjalan kieli on uhanalaisessa asemassa. Sitä puhuvien määrä romahti sotien jälkeen, kun kieliyhteisöt hajosivat evakon takia ja karjalaiset pakotettiin sulautumaan valtaväestöön.
Tiesitkö, että monet Suomelle ja sen kulttuurille ominaiset asiat ovat tosiasiassa karjalaisia?
Suuri osa Kalevalan runoista on kerätty Karjalasta, karjalan kielellä ja karjalaisilta. Kalevalasta tehtiin kuitenkin suomalaisen kulttuurin kansalliseepos. Onko se reilua?
Entäs karjalanpiirakka? Karjalanpiirakka on itse emännän lisäksi karjalaisen ruokakulttuurin sydän. Samoin vatruskat, sultsinat, kakkarat, tsupukat, pyöröt ja muut piirakat. Karjalanpiirakkaa imitoivan, jättileipomoissa teollisesti tuotetun riisipiirakan voi ostaa aikalailla kaikkien huoltoasemien vitriinistä tai napata mukaansa paistopisteestä. Mutta eikö tässä ollakin itse asiassa kulttuurisen omimisen ytimessä? Kulttuurinen omiminenhan tarkoittaa sitä, että syrjityltä ja sorretulta vähemmistökansalta omitaan jotain heille kulttuurisesti tärkeää sekä omintakeista, ja aletaan tekemään sillä bisnestä. Mitä mieltä? 💘
Toisaalta ihanaa, että piirakkaperinne elää.. Ja moni muukin karjalaisperinne!
Sellainen on mun lemppariperinne, eli rotinat. Rotinat tarkoittaa sitä, kun lapsi syntyy ja mennään tervehtimään vastasyntynyttä, tuoden joku herkullinen ruokalahja, perinteisesti pullakranssi tai piirakoita.
Kerro kommenteissa millaisia ajatuksia herää? Mitä tiedät karjalaisten syrjinnästä? 💘 Ja jos et asu Karjalassa, kerro miten ylläpidät karjalaista kulttuuriperintöä omassa elämässä? Ite haaveilen modernien karjalaisten perinneklubista!
Miksi karjalaisuudesta pitää puhua?
Kysymys on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ajattelen, että meidän itsemme pitää puhua meistä, koska ei sitä kukaan muukaan puolestamme tee. Välillä tuntuu, että karjalaiset on kollektiivisesti unohdettu.
Karjalaiset on oma kansansa, joilla on oma kieli ja kulttuuri. Se on vähemmistökansa sekä kulttuuri, jota on alistettu milloin mistäkin suunnasta.
Karjala jäi osittain rajan toiselle puolelle sotien seurauksena.
Karjalaisia alettiin sittemmin pitää Suomessa venäläisinä ja Venäjällä suomalaisina. Vääränlaisia ja inhottuja molemmilla puolilla.
Karjalan kieli on uhanalaisessa asemassa. Sitä puhuvien määrä romahti sotien jälkeen, kun kieliyhteisöt hajosivat evakon takia ja karjalaiset pakotettiin sulautumaan valtaväestöön.
Tiesitkö, että monet Suomelle ja sen kulttuurille ominaiset asiat ovat tosiasiassa karjalaisia?
Suuri osa Kalevalan runoista on kerätty Karjalasta, karjalan kielellä ja karjalaisilta. Kalevalasta tehtiin kuitenkin suomalaisen kulttuurin kansalliseepos. Onko se reilua?
Entäs karjalanpiirakka? Karjalanpiirakka on itse emännän lisäksi karjalaisen ruokakulttuurin sydän. Samoin vatruskat, sultsinat, kakkarat, tsupukat, pyöröt ja muut piirakat. Karjalanpiirakkaa imitoivan, jättileipomoissa teollisesti tuotetun riisipiirakan voi ostaa aikalailla kaikkien huoltoasemien vitriinistä tai napata mukaansa paistopisteestä. Mutta eikö tässä ollakin itse asiassa kulttuurisen omimisen ytimessä? Kulttuurinen omiminenhan tarkoittaa sitä, että syrjityltä ja sorretulta vähemmistökansalta omitaan jotain heille kulttuurisesti tärkeää sekä omintakeista, ja aletaan tekemään sillä bisnestä. Mitä mieltä? 💘
Toisaalta ihanaa, että piirakkaperinne elää.. Ja moni muukin karjalaisperinne!
Sellainen on mun lemppariperinne, eli rotinat. Rotinat tarkoittaa sitä, kun lapsi syntyy ja mennään tervehtimään vastasyntynyttä, tuoden joku herkullinen ruokalahja, perinteisesti pullakranssi tai piirakoita.
Kerro kommenteissa millaisia ajatuksia herää? Mitä tiedät karjalaisten syrjinnästä? 💘 Ja jos et asu Karjalassa, kerro miten ylläpidät karjalaista kulttuuriperintöä omassa elämässä? Ite haaveilen modernien karjalaisten perinneklubista!
✨ Pääsiäinen on täällä, tai oikeastaan se on jo pitkällä! ✨
Tämä video tehtiin muistuttamaan siitä just sua. Pääsiäinen on mun lempijuhlapyhä. Ainakaan mulle siihen ei oo koskaan liittynyt hankalia perinteitä tai liian kovia odotuksia. Edes lapsuudessa – ja se on vähän harvinaista! 💘
Sen sijaan pääsiäinen on juhla täynnä ihania värejä, makuja ja muistoja. Tipuja, pupuja, rairuohoa (tämä on kissaystävällinen versio) ja suklaamunia! ☀️🐥
Mulle pääsiäinen on ennen kaikkea kevään tuoja ja useana vuonna se on ollut myös tarvittava tauko kiireisen arjen keskellä.
Toivottavasti sun pääsiäinen on kaikkia näitä asioita. Jos juhlafiilistä ei kuitenkaan meinaa löytyä, niin sekään ei haittaa – tää ei oo niin vakavaa. 🐣
Tänään aion mennä pääsiäiskirkkoon ja piilottaa mun lapselle pieniä suklaamunia. Miten te juhlitte tänä pääsiäisenä? Kerro se mulle kommenteissa.
💘: Maria Tipunen
Ps. Kuvassa minä, isä ja ystäväni Susa 😽
Kaupallinen yhteistyö @unicef_finland
Pienillä teoilla voi olla toiselle suuri merkitys ja usein sitä esimerkiksi oman lapsen kohdalla miettii, miten voisi auttaa tai tehdä ihan tavallisesta arjesta sujuvampaa – samalla tavalla sitä välillä miettii, miten sitä voisi auttaa maailman lapsia. Meillä täällä asiat aika hyvin, niin siihen on mahdollisuus. Apua voi antaa arjessa monella tavalla eikä yksikään pieni teko ole toista vähäisempi. Puhuttiin Taiston kanssa esimerkiksi kiusaamisesta ja siitä, miten arvokasta on päästä sujuvasti kouluun ja lääkäriin.
Voit liittyä UNICEFin kuukausilahjoittajaksi osoitteessa unicef.fi/toive tai tekstaamalla sanan TOIVE numeroon 16110. Kuukausilahjoittaminen on suoraviivainen tapa auttaa maailman lapsia – raha menee pitkäjänteiseen kehitystyöhön ja kriisiapuun. Tiesitkö, että suomalaiset lapset ovat olleet ensimmäisten joukossa avun saajina? Kuten Taisto sanoi, se saattaa hyvinkin olla yksi syy siihen, miksi meillä menee näin hyvin.
Oletko jo kuukausilahjoittaja? Mitä pieniä tekoja teet omassa arjessasi ollaksesi avuksi? 💙
#suomenunicef #lapsenoikeudet
Arvonta ja kaupallinen yhteistyö @cinemansefilms
Keskiviikkona järjestin ystävilleni elokuvaillan Punavuoren Rivierassa. Katsoimme ennakkoon Kaouther Ben Hanian ohjaaman dokumenttielokuvan Neljä tytärtä. Elokuva kertoi riipaisevasti, mutta kauniisti tunisialaisesta Olfasta ja tämän neljästä tyttärestä, joista kaksi vanhinta on hylännyt perheensä ja liittynyt terrorijärjestö Isisin riveihin.
Neljä tytärtä käsittelee äitiyttä, väkivallan monia muotoja, perhesuhteita sekä patriarkaalisen kulttuurin seurauksia niin intiimillä tavalla, jota harvoin näkee. Sen kuvaus oli raakaa ja rehellistä mutta silti kunnioittavaa ja rakkaudellista. Monessa elokuvan kohtauksessa onnistuttiin kiteyttämään se, mikä elämässä on parasta ja toisinaan pahinta – perhe. Koin paljon ristiriitaisia, hämmentäviä tunteita.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon Isis-vaimoista Al-Holin leirin tapahtumiin liittyen. Leirille oli päätynyt myös suomalaisia Isis-vaimoja ja heitä lapsineen pelastettiin tautien ja nälkään nääntymisen keskeltä. Omiin silmiini ei koskaan osunut analyysia siitä, miksi niin monet naiset päätyivät Isis-vaimoiksi. Tämä elokuva vastasi tähän kysykseen – paljastaen sen raakuuden ja älyttömyyden, mutta naisten päätöksiä ja tunteita kunnioittaen.
Olen miettinyt elokuvaa ja sen monia kerroksia lähes taukoamatta keskiviikosta asti. Leffa oli toteutettu yllättävällä tavalla faktaa ja fiktiota sekoittaen, enkä haluaisi paljastaa teille sen enempää. Sanon vain saman minkä ystävilleni keskiviikkona: tämä elokuva on matka, tervemenoa, ette tule katumaan.
Kaouther Ben Hanian dokumentti Neljä tytärtä on ensi-illassa kautta maan tänään 5.4. Toivon todella, että käytte katsomassa tämän elokuvan. Se on paras dokumentti, jonka olen aikoihin nähnyt.
Minulla on ilo arpoa liput elokuviin kolmelle onnekkaalle, jotka saavat jokainen Finnkinon elokuvalipun itselleen ja avecille. Osallistu arvontaan tägäämällä tämän postauksen kommentteihin, että kenet veisit kanssasi elokuviin. Halutessasi voit myös jakaa ajatuksiasi elokuvan teemasta ja itse leffasta, kuulisin niitä mielelläni. 💘
Kilpailuaika on 5-7.4. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!
Meta ei ole mukana arvonnassa.
Arvonta ja kaupallinen yhteistyö @cinemansefilms
Keskiviikkona järjestin ystävilleni elokuvaillan Punavuoren Rivierassa. Katsoimme ennakkoon Kaouther Ben Hanian ohjaaman dokumenttielokuvan Neljä tytärtä. Elokuva kertoi riipaisevasti, mutta kauniisti tunisialaisesta Olfasta ja tämän neljästä tyttärestä, joista kaksi vanhinta on hylännyt perheensä ja liittynyt terrorijärjestö Isisin riveihin.
Neljä tytärtä käsittelee äitiyttä, väkivallan monia muotoja, perhesuhteita sekä patriarkaalisen kulttuurin seurauksia niin intiimillä tavalla, jota harvoin näkee. Sen kuvaus oli raakaa ja rehellistä mutta silti kunnioittavaa ja rakkaudellista. Monessa elokuvan kohtauksessa onnistuttiin kiteyttämään se, mikä elämässä on parasta ja toisinaan pahinta – perhe. Koin paljon ristiriitaisia, hämmentäviä tunteita.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon Isis-vaimoista Al-Holin leirin tapahtumiin liittyen. Leirille oli päätynyt myös suomalaisia Isis-vaimoja ja heitä lapsineen pelastettiin tautien ja nälkään nääntymisen keskeltä. Omiin silmiini ei koskaan osunut analyysia siitä, miksi niin monet naiset päätyivät Isis-vaimoiksi. Tämä elokuva vastasi tähän kysykseen – paljastaen sen raakuuden ja älyttömyyden, mutta naisten päätöksiä ja tunteita kunnioittaen.
Olen miettinyt elokuvaa ja sen monia kerroksia lähes taukoamatta keskiviikosta asti. Leffa oli toteutettu yllättävällä tavalla faktaa ja fiktiota sekoittaen, enkä haluaisi paljastaa teille sen enempää. Sanon vain saman minkä ystävilleni keskiviikkona: tämä elokuva on matka, tervemenoa, ette tule katumaan.
Kaouther Ben Hanian dokumentti Neljä tytärtä on ensi-illassa kautta maan tänään 5.4. Toivon todella, että käytte katsomassa tämän elokuvan. Se on paras dokumentti, jonka olen aikoihin nähnyt.
Minulla on ilo arpoa liput elokuviin kolmelle onnekkaalle, jotka saavat jokainen Finnkinon elokuvalipun itselleen ja avecille. Osallistu arvontaan tägäämällä tämän postauksen kommentteihin, että kenet veisit kanssasi elokuviin. Halutessasi voit myös jakaa ajatuksiasi elokuvan teemasta ja itse leffasta, kuulisin niitä mielelläni. 💘
Kilpailuaika on 5-7.4. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!
Meta ei ole mukana arvonnassa.
Arvonta ja kaupallinen yhteistyö @cinemansefilms
Keskiviikkona järjestin ystävilleni elokuvaillan Punavuoren Rivierassa. Katsoimme ennakkoon Kaouther Ben Hanian ohjaaman dokumenttielokuvan Neljä tytärtä. Elokuva kertoi riipaisevasti, mutta kauniisti tunisialaisesta Olfasta ja tämän neljästä tyttärestä, joista kaksi vanhinta on hylännyt perheensä ja liittynyt terrorijärjestö Isisin riveihin.
Neljä tytärtä käsittelee äitiyttä, väkivallan monia muotoja, perhesuhteita sekä patriarkaalisen kulttuurin seurauksia niin intiimillä tavalla, jota harvoin näkee. Sen kuvaus oli raakaa ja rehellistä mutta silti kunnioittavaa ja rakkaudellista. Monessa elokuvan kohtauksessa onnistuttiin kiteyttämään se, mikä elämässä on parasta ja toisinaan pahinta – perhe. Koin paljon ristiriitaisia, hämmentäviä tunteita.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon Isis-vaimoista Al-Holin leirin tapahtumiin liittyen. Leirille oli päätynyt myös suomalaisia Isis-vaimoja ja heitä lapsineen pelastettiin tautien ja nälkään nääntymisen keskeltä. Omiin silmiini ei koskaan osunut analyysia siitä, miksi niin monet naiset päätyivät Isis-vaimoiksi. Tämä elokuva vastasi tähän kysykseen – paljastaen sen raakuuden ja älyttömyyden, mutta naisten päätöksiä ja tunteita kunnioittaen.
Olen miettinyt elokuvaa ja sen monia kerroksia lähes taukoamatta keskiviikosta asti. Leffa oli toteutettu yllättävällä tavalla faktaa ja fiktiota sekoittaen, enkä haluaisi paljastaa teille sen enempää. Sanon vain saman minkä ystävilleni keskiviikkona: tämä elokuva on matka, tervemenoa, ette tule katumaan.
Kaouther Ben Hanian dokumentti Neljä tytärtä on ensi-illassa kautta maan tänään 5.4. Toivon todella, että käytte katsomassa tämän elokuvan. Se on paras dokumentti, jonka olen aikoihin nähnyt.
Minulla on ilo arpoa liput elokuviin kolmelle onnekkaalle, jotka saavat jokainen Finnkinon elokuvalipun itselleen ja avecille. Osallistu arvontaan tägäämällä tämän postauksen kommentteihin, että kenet veisit kanssasi elokuviin. Halutessasi voit myös jakaa ajatuksiasi elokuvan teemasta ja itse leffasta, kuulisin niitä mielelläni. 💘
Kilpailuaika on 5-7.4. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!
Meta ei ole mukana arvonnassa.
Arvonta ja kaupallinen yhteistyö @cinemansefilms
Keskiviikkona järjestin ystävilleni elokuvaillan Punavuoren Rivierassa. Katsoimme ennakkoon Kaouther Ben Hanian ohjaaman dokumenttielokuvan Neljä tytärtä. Elokuva kertoi riipaisevasti, mutta kauniisti tunisialaisesta Olfasta ja tämän neljästä tyttärestä, joista kaksi vanhinta on hylännyt perheensä ja liittynyt terrorijärjestö Isisin riveihin.
Neljä tytärtä käsittelee äitiyttä, väkivallan monia muotoja, perhesuhteita sekä patriarkaalisen kulttuurin seurauksia niin intiimillä tavalla, jota harvoin näkee. Sen kuvaus oli raakaa ja rehellistä mutta silti kunnioittavaa ja rakkaudellista. Monessa elokuvan kohtauksessa onnistuttiin kiteyttämään se, mikä elämässä on parasta ja toisinaan pahinta – perhe. Koin paljon ristiriitaisia, hämmentäviä tunteita.
Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon Isis-vaimoista Al-Holin leirin tapahtumiin liittyen. Leirille oli päätynyt myös suomalaisia Isis-vaimoja ja heitä lapsineen pelastettiin tautien ja nälkään nääntymisen keskeltä. Omiin silmiini ei koskaan osunut analyysia siitä, miksi niin monet naiset päätyivät Isis-vaimoiksi. Tämä elokuva vastasi tähän kysykseen – paljastaen sen raakuuden ja älyttömyyden, mutta naisten päätöksiä ja tunteita kunnioittaen.
Olen miettinyt elokuvaa ja sen monia kerroksia lähes taukoamatta keskiviikosta asti. Leffa oli toteutettu yllättävällä tavalla faktaa ja fiktiota sekoittaen, enkä haluaisi paljastaa teille sen enempää. Sanon vain saman minkä ystävilleni keskiviikkona: tämä elokuva on matka, tervemenoa, ette tule katumaan.
Kaouther Ben Hanian dokumentti Neljä tytärtä on ensi-illassa kautta maan tänään 5.4. Toivon todella, että käytte katsomassa tämän elokuvan. Se on paras dokumentti, jonka olen aikoihin nähnyt.
Minulla on ilo arpoa liput elokuviin kolmelle onnekkaalle, jotka saavat jokainen Finnkinon elokuvalipun itselleen ja avecille. Osallistu arvontaan tägäämällä tämän postauksen kommentteihin, että kenet veisit kanssasi elokuviin. Halutessasi voit myös jakaa ajatuksiasi elokuvan teemasta ja itse leffasta, kuulisin niitä mielelläni. 💘
Kilpailuaika on 5-7.4. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!
Meta ei ole mukana arvonnassa.