Home Actress Maria Veitola HD Instagram Photos and Wallpapers April 2024 Maria Veitola Instagram - Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä. Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria - niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️ Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet. Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa. Mistä tietää että olen karjalainen? No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲 Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia. Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️‍🩹 Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐 📸: @iida.schwartz

Maria Veitola Instagram – Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä. Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria – niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️ Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet. Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa. Mistä tietää että olen karjalainen? No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲 Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia. Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️‍🩹 Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐 📸: @iida.schwartz

Maria Veitola Instagram - Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä. Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria - niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️ Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet. Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa. Mistä tietää että olen karjalainen? No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲 Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia. Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️‍🩹 Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐 📸: @iida.schwartz

Maria Veitola Instagram – Karjalaisuus on iso osa mun identiteettiä. Ja nyt puhutaan identiteetistä sekä kulttuurista, ei vähemmistöstä.

Karjalaisuus merkitsee mulle oman kasvuympäristön kulttuuria – niitä paikkoja ja tapoja, jotka ovat erityisen rakkaita ja tuttuja. ❤️

Mun juuret on Itä-Suomessa, esivanhemmat tulevat Karjalasta ja Savosta. Iso- ja esivanhempien kotipaikkoja on jäänyt rajan taakse, kun Karjala luovutettiin aikoinaan Venäjälle. Se on sellaista kipeää ja haikeaa suvun historiaa josta haluaisin tietää lisää, mutta ne sukulaiset jotka voisivat aiheesta kertoa, ovat aikaa sitten kuolleet.

Itse oon syntynyt Pohjois-Karjalassa ja asunut lapsuuteni siellä, Uimaharjun Honkavaaralla. Kun olin tokalla luokalla, me muutettiin Etelä-Karjalaan, Imatralle. Äitini on kotoisin Lauritsalasta, isäni Joutsenosta. Kaikki paikkoja rajan tuntumassa.

Mistä tietää että olen karjalainen?

No ei varmaan ulkoisesti mistään. Mun tavassa elää, olla ja kommunikoida on kyllä paljon karjalaista. Tosin Karjalan murteesta oli aikoinaan pakko opetella pois, jotta mut otettaisi tosissaan ja voisin saada arvostusta. Muuttaessani Helsinkiin sanottiin, etten voisi tehdä radiotyötä Karjalan murteella. Meillä on Helsingissä kaikenlaisia junantuomia, mutta jotta saattoi olla uskottava helsinkiläinen, piti luopua omasta tavasta puhua. Jos joskus sanoin mie, sie tai hää, siitä vitsailtiin. Oma maalaismurre tuntui pääkaupungissa tosi nololta. 🥲

Ja se on muuten tapa millä murteet ja kielet kuolevat. Itä-Suomen murteet ovat erityisen hauraassa asemassa. Tässä ajassa harva haluaa muuttaa Venäjän rajalle. Muuttoliike kulkee vahvasti toiseen suuntaan ja niin on ollut jo vuosia.

Mulla on onneksi lähellä ihmisiä, joiden kanssa saan puhua karjalaisittain, jotta murre ei katoa minulta. Se surettaa, ettei Karjalan murre ole siirtynyt lapselleni Taistolle, vaikka hää kyl yrittää haastaa iha tosissaa miun ja mummosa kaa. Murteet ja vähemmistökielet häviävät maailmasta ihan oikeasti ja tosi helposti. ❤️‍🩹

Kertokaa kommenteissa teidän kokemuksia ja muistoja karjalaisuudesta. Haluaisin myös kuulla teidän omia kaakkoismurteiden lempisanoja ja -sanontoja? 💐

📸: @iida.schwartz | Posted on 25/Mar/2024 19:08:31

Maria Veitola Instagram – Arvonta ja kaupallinen yhteistyö @cinemansefilms 

Keskiviikkona järjestin ystävilleni elokuvaillan Punavuoren Rivierassa. Katsoimme ennakkoon Kaouther Ben Hanian ohjaaman dokumenttielokuvan Neljä tytärtä. Elokuva kertoi riipaiseva​​sti, mutta kauniisti tunisialaisesta Olfasta ja tämän neljästä tyttärestä, joista kaksi vanhinta on hylännyt perheensä ja liittynyt terrorijärjestö Isisin riveihin. 

Neljä tytärtä käsittelee äitiyttä, väkivallan monia muotoja, perhesuhteita sekä patriarkaalisen kulttuurin seurauksia niin intiimillä tavalla, jota harvoin näkee. Sen kuvaus oli raakaa ja rehellistä mutta silti kunnioittavaa ja rakkaudellista. Monessa elokuvan kohtauksessa onnistuttiin kiteyttämään se, mikä elämässä on parasta ja toisinaan pahinta – perhe. Koin paljon ristiriitaisia, hämmentäviä tunteita.

Muutama vuosi sitten puhuttiin paljon Isis-vaimoista Al-Holin leirin tapahtumiin liittyen. Leirille oli päätynyt myös suomalaisia Isis-vaimoja ja heitä lapsineen pelastettiin tautien ja nälkään nääntymisen keskeltä. Omiin silmiini ei koskaan osunut analyysia siitä, miksi niin monet naiset päätyivät Isis-vaimoiksi. Tämä elokuva vastasi tähän kysykseen – paljastaen sen raakuuden ja älyttömyyden, mutta naisten päätöksiä ja tunteita kunnioittaen.

Olen miettinyt elokuvaa ja sen monia kerroksia lähes taukoamatta keskiviikosta asti. Leffa oli toteutettu yllättävällä tavalla faktaa ja fiktiota sekoittaen, enkä haluaisi paljastaa teille sen enempää. Sanon vain saman minkä ystävilleni keskiviikkona: tämä elokuva on matka, tervemenoa, ette tule katumaan. 

Kaouther Ben Hanian dokumentti Neljä tytärtä on ensi-illassa kautta maan tänään 5.4. Toivon todella, että käytte katsomassa tämän elokuvan. Se on paras dokumentti, jonka olen aikoihin nähnyt.

Minulla on ilo arpoa liput elokuviin kolmelle onnekkaalle, jotka saavat jokainen Finnkinon elokuvalipun itselleen ja avecille. Osallistu arvontaan tägäämällä tämän postauksen kommentteihin, että kenet veisit kanssasi elokuviin. Halutessasi voit myös jakaa ajatuksiasi elokuvan teemasta ja itse leffasta, kuulisin niitä mielelläni. 💘

Kilpailuaika on 5-7.4. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti!
Meta ei ole mukana arvonnassa.

Check out the latest gallery of Maria Veitola