Maria Veitola Instagram – Olen ottanut alkuvuoden iisisti, on ollut ihan pakko. Halusin kertoa siitä myös somessa, koska arkeni muuttui tämän myötä isosti. Olen saanut useita kommentteja, että hyvähän mun on, koska mulla on varaa. Tää on itse asiassa mulle nyt ekaa kertaa mahdollista. Kuvitelkaa, 51-vuotiaana. Syitä siihen on monia. Toisaalta se, että media-ala on tosi kilpailtu ja mulle on joka käänteessä toitotettu, että turha nurista, tänne on kyllä tulijoita. Vakituisia työsuhteita ei ole juuri kellään ja koska itsekin toimin yrittäjänä, on kaikki sairausloma aina omakustanteista. Sellaisessa työkulttuurissa ei ole juuri tilaa herkkyydelle tai heikkoudelle. Lääkäri sanoi minulle kolmekymppisenä kärsiessäni vuosia kroonisesta migreenistä, että mun pitäisi vaihtaa alaa kokonaan. En halunnut antaa periksi. Se oli kauheaa aikaa. Mulla on myös vaikea, traumaattinen kokemus siitä, että kerran mun työt vain loppuivat. Se tapahtui sen jälkeen kun tulin raskaaksi ja mulle ilmoitettiin, että raskaus ei sovi tv-kanavan suunnitelmiin. Se oli pelottavaa. Nyt on toisin. Olen maksanut pitkän pennin hyvästä YEL-vakuutuksesta ja ehkä voisi sanoa, että olen vihdoin myös lunastanut paikkani media-alalla. Uskallan siis luottaa siihen, että töitä riittää tulevaisuudessakin. Nuorena oli helpompi luottaa siihen, että terveys kyllä kestää tyyliin mitä vain. Nyt ympärilläni ihmisiä sairastuu ja jopa kuolee ja elämän rajallisuus on iskenyt vasten kasvoja. Mun rakas työ toimittajana on parhaimmillaan ihmeellistä ja inspiroivaa, mutta pahimmillaan raadollista ja henkisesti raskasta. Ihmiset ovat kysyneet multa jo vuosia, että miten oikein jaksan tätä kaikkea. Nyt mä vihdoin vastaan, että hei en jaksakaan. Tuli siis niin sanotusti seinä vastaan. On ollut pakko pysähtyä ja levätä. Palaan nyt vielä alun kysymykseen. Te, jotka koette, ettette voi levätä tai pysähtyä – kiinnostaisi tietää, että miksi koette niin? Millaisia erilaisia tilanteita oman hyvinvoinnin kustannuksella tapahtuvan uurastuksen taustalla voi olla? Kertokaa, niin ymmärrämme paremmin toisiamme. Ja siis minä ajattelin todellakin, että en voi, enkä halua jäädä hetkeksikään sivuun. Onneksi uskalsin ottaa tauon. 💘