@jannihussi we did it! @sanaonvapaa on VUODEN PODCAST-VAIKUTTAJA!
Kiitos kaikille teille kymmenilletuhansille kuulijoille. Teidän takia tätä tehdään. Kiitokset erityisesti myös @podimo_fi ja @tarinatalli.fi väelle. 🙏🏻
PS. Annan Janni tän pystyin ehkä Lehtomaalle talteen tänään, etten parin skumpan jälkeen hukkaa Turun yöhön.
Tältä näyttää mun ei instagrammable vappu. Jos on FOMO just nyt, kuuntele meidän ”juhlapyhistä on tullut sairaalloista somekilpailua” @sanaonvapaa (uusin) jakso.
Älä huoli. Itse en tee tänään mitään. Tai itse asiassa pesen lakanoita. Huomenna juon bissen terdellä ja teen rästihommia.
Ihanaa vappua teille arvon seuraajani! Oli vappu sitten juhlantäyteinen sosiaalinen ilotulitus tai tällainen antisosiaalinen kotipieru, niin kuin meikäläisellä.
Teet just niin, mikä sopii sulle ja hyvältä tuntuu. Jos oot party party, GO FOR IT! Jos et, nou stress.
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Koska ylisuorittamisen romantisointi on ysäriä, tässä mun TOP-keinot suojella omaa jaksamista, kun meneillään on tiiviimpi työputki.
1. Tuotan pettymyksiä. Tuotan niitä päivittäin. Pyrin olemaan sinut syyllisyyden kanssa. Kieltäydyn ystävien kahvikutsuista, en vastaa puhelimeen, jätän osittain whatsappia ja s-postia purkamatta. Jos joku kuolee tai syntyy, tieto saavuttaa minut kyllä.
2. Kuplaudun ja olen ajankäytöllisesti super itsekäs. Tämä sinänsä linkittyy kohtaan numero yksi. Mikäli asia ei ole akuutti, jätän reagoimatta. Kuplautumiseen kuuluu omalla kohdalla se, että laitan luuria lentotilaan ja keskityn vaan siihen, mitä sinä päivänä teen. Moni kysymys ja asia jää roikkumaan. Regoin vaan kriittiseen. En seuraa tiiviisti uutisia ja yritän olla syyllistymättä siitä, että yleissivistykseni rapautuu.
3. Sanon ei. En ota mitään ekstraa kalenteriin, vaikka kyseessä olisikin kiva juttu tai prokkis. Kun kalenteri on täynnä, se on täynnä. Olen oppinut, että jos joustan, joudun umpikujaan.
4. En piiskaa itseäni liikkumattomuudesta ja ajoittaisista huonoista syömisistä. Sitten kun arki on balanssissa ja elän rutiineissa, teen korjausliikkeen silloin. Vaadin itseltäni vähemmän itsekuria. Yritän olla armollinen ja puhua itselleni kauniisti.
5. Pidän ”suoritusputken” rajallisena. En tee siitä pysyvää olotilaa. Isoimpien rutistusten jälkeen, tähtään edessä siintävään ajanjaksoon, jossa on tilaa tai loma. Liika intensiivisyys ei saa kestää montaa kuukautta putkeen. Suoritusputken jälkeen, varaudun ”laskuihin”.
6. Käyn hieronnassa, tai kävelyllä. Annan itselleni lupaa palautua yksin ja möllöttää yksin.
7. Panostan uneen. Välillä Tomi tulee nukuttamaan, katselen videoita panda-vauvoista ja koiranpennuista.
8. Yritän vähentää ruutuaikaa tai muuten välttää ylimääräistä aivostimulaatiota. En suorita vapaa-aikaa. Jos haluan katsoa hömppää, katson hömppää.
9. En piiskaa itseäni tekemättömistä kotitöistä. Kaikkea ei voi keretä. Syön einestä, jos en jaksa kokata. Jos vessa on tuhruinen, olkoot.
10. Menen päivä kerrallaan. En tuijottele kalenteria liialti eteenpäin. Aikataulutan väliin myös ”nollauspäiviä”, eli zeroaktiviteettiaikaa.
Armollisuutta viikonloppuun. 🫶🏻
Jottei some huijaa, niin muuten gaala-lookin kasaaminen on työlästä hommaa. Avaan alle, mitä se vaati.
Avaan huvin vuoksi ja siksi, ettei joku luule että nousin sängystä ja ”tadaa”. Kenet vaan saa näyttämään upealta, kun vaikkapa ammattilaiset stailaa tai laittaa naaman minttiin. Se on rakennettu kokonaisuus, vähän kuin teatteria.
Jos ihastelet just nyt Met Gala 2024 tyyli-ihanuuksia, niin niiden lopputulosten takana on kymmenien ihmisten työryhmä. En nyt siis vertaa myöskään itseäni Met-gaalan tähtiin, mutta saatte pointista kiinni. 😄
(Discailmer, tällaista vaivaa EI tarvi nähdä, olen turhamainen ja sinut sen kanssa. Haluan vaan ripauksen realismia kuvien taakse.)
👉🏻 Mekon metsästys. Ostin, aiemmin meni vielä enemmän aikaa metsästykseen, kun lainasin jostain. Mieluisat mekot ei usein mahtuneet budjettiin (lainaaminen on itse asiassa kyllä paljon järkevämpää, tätä mekkoa voi käyttää toki muualla myös). Yrität löytää koltun, joka istuu päälle ja koska itse tykkään wawawoom -koltuista, niin semmonen kolttu, jossa kriittiset paikat ei viuhahda, on välillä haastavaa löytää. Yläosaan olin lätänny tällä kertaa Lindexin ihoteippiä varmaan rullan, että oli safe päällä.
👉🏻 Kynnet kuntoon! Mulla oli korolliset sandaalit, pakko oli laittaa varpaatkin minttiin. Alkutilanne oli karu. 🤣 Istuin kynsihuolloissa pitkään.
👉🏻 Kävin ammattimeikkaajalla, joka laittoi myös hiukset. Ammattitekijä tekee kelle vaan ihmeitä. Itse en osaisi loihtia tommosta kampausta, saatika tehdä varjostuksia, rajauksia, liimailla tekoripsiä ja saada meikillä upliftattua kasvonpiirteitä.
👉🏻 Suihkurusketus. Käyn aina. Sillon sitä vaan näyttää paljon hehkuvammalta.
👉🏻 Kaikenmaailman accessories. Morjes. En omista kun pari pikkulaukkua, hain Iso Omenasta uuden. Näidenkin sumplimiseen menee aikaa.
Tarinan opetus: ”hyvältä näyttämisen” takana on usein aika paljon suunnittelua, ammattilaisten työnjälkeä ja työtunteja. Myös ammattikuvaaja, ihana @kosmariini otti nää kuvat ja otettiin useampi.
Siispä some on some.
Itse rakastan välillä tälläytyä, se on ihanaa, vähän kuin lapsuuden ajan prinsessaleikkiä. Mutta paino sanalla leikkiä. 🫶🏻
📸 @kosmariini
Muah: @rudneva.beauty
Jottei some huijaa, niin muuten gaala-lookin kasaaminen on työlästä hommaa. Avaan alle, mitä se vaati.
Avaan huvin vuoksi ja siksi, ettei joku luule että nousin sängystä ja ”tadaa”. Kenet vaan saa näyttämään upealta, kun vaikkapa ammattilaiset stailaa tai laittaa naaman minttiin. Se on rakennettu kokonaisuus, vähän kuin teatteria.
Jos ihastelet just nyt Met Gala 2024 tyyli-ihanuuksia, niin niiden lopputulosten takana on kymmenien ihmisten työryhmä. En nyt siis vertaa myöskään itseäni Met-gaalan tähtiin, mutta saatte pointista kiinni. 😄
(Discailmer, tällaista vaivaa EI tarvi nähdä, olen turhamainen ja sinut sen kanssa. Haluan vaan ripauksen realismia kuvien taakse.)
👉🏻 Mekon metsästys. Ostin, aiemmin meni vielä enemmän aikaa metsästykseen, kun lainasin jostain. Mieluisat mekot ei usein mahtuneet budjettiin (lainaaminen on itse asiassa kyllä paljon järkevämpää, tätä mekkoa voi käyttää toki muualla myös). Yrität löytää koltun, joka istuu päälle ja koska itse tykkään wawawoom -koltuista, niin semmonen kolttu, jossa kriittiset paikat ei viuhahda, on välillä haastavaa löytää. Yläosaan olin lätänny tällä kertaa Lindexin ihoteippiä varmaan rullan, että oli safe päällä.
👉🏻 Kynnet kuntoon! Mulla oli korolliset sandaalit, pakko oli laittaa varpaatkin minttiin. Alkutilanne oli karu. 🤣 Istuin kynsihuolloissa pitkään.
👉🏻 Kävin ammattimeikkaajalla, joka laittoi myös hiukset. Ammattitekijä tekee kelle vaan ihmeitä. Itse en osaisi loihtia tommosta kampausta, saatika tehdä varjostuksia, rajauksia, liimailla tekoripsiä ja saada meikillä upliftattua kasvonpiirteitä.
👉🏻 Suihkurusketus. Käyn aina. Sillon sitä vaan näyttää paljon hehkuvammalta.
👉🏻 Kaikenmaailman accessories. Morjes. En omista kun pari pikkulaukkua, hain Iso Omenasta uuden. Näidenkin sumplimiseen menee aikaa.
Tarinan opetus: ”hyvältä näyttämisen” takana on usein aika paljon suunnittelua, ammattilaisten työnjälkeä ja työtunteja. Myös ammattikuvaaja, ihana @kosmariini otti nää kuvat ja otettiin useampi.
Siispä some on some.
Itse rakastan välillä tälläytyä, se on ihanaa, vähän kuin lapsuuden ajan prinsessaleikkiä. Mutta paino sanalla leikkiä. 🫶🏻
📸 @kosmariini
Muah: @rudneva.beauty
Yhteisellä puhekeikalla ja niitä tulossa tänä vuonna rutkasti lisää. Tänään teemana oli rohkea rekrytointi. 👊🏻
Buukkaukset: [email protected]
Topissa on paljon potentiaalia puhujana, pesee meikäläisen lavalla 10-0. Roustas mut tänään samalla. 🤣
Tää vuosi keikkaillaan kimpassa ja sen jälkeen pikkubroidi alkaa tekemään keikkoja myös soolona.
Kiitos Hämeen Sukukokous. 💜 Yleisö oli tulessa!
Yhteisellä puhekeikalla ja niitä tulossa tänä vuonna rutkasti lisää. Tänään teemana oli rohkea rekrytointi. 👊🏻
Buukkaukset: [email protected]
Topissa on paljon potentiaalia puhujana, pesee meikäläisen lavalla 10-0. Roustas mut tänään samalla. 🤣
Tää vuosi keikkaillaan kimpassa ja sen jälkeen pikkubroidi alkaa tekemään keikkoja myös soolona.
Kiitos Hämeen Sukukokous. 💜 Yleisö oli tulessa!
Kesäkuun lopulla päästään uuteen kotiin! Avaan teille hommaa reels-sarjan muodossa alkukesästä. Remppaprokkikseen on hypänny muutama super ihana kumppani messiin, joita voin hyvällä omatunnolla suositella myös teille. 🫶🏻 Niistä lisää myöhemmin.
Avataan teille reels-sarjassa materiaalivalintoja, millasiin ratkaisuihin ollaan päädytty ja ennen-jälkeen videomateriaalia. Oon mm. aina haaveillu avokeittiöstä ja luojan kiitos, NYT SEN SAAN.
Tästä tulee mun ensimmäinen ”koti, koti”, mihin tekee mieli kutsua ihmisiä käymään, mihin haluaa kunnolla asettua ja saa ennen kaikkea kokonaisuudesta ittensä näkösen. En oo ikinä tähän asti sinänsä ”laittanut kotia”, nyt siihen löytyy aivan eri tavalla mielenkiintoa ja paloa.
En voi uskoa, että jossain kohtaa jo asutaan täällä. Kiitos universumi.
Mulle tää koti on iso juttu myös ns. henkisellä tasolla. Se on konkretiaa viime vuosia paiskituista töistä. En rehellisesti aatellut vielä nelisen vuotta sitten, että saisin ostettua ja rempattua kohdetta omalta lempialueelta. Se oli todella kaukainen ajatus, haave tarkemmin sanottuna.
Jos kipuilet ensiasunnon hankinnan kanssa, älä stressaannu tulevasta reels-sarjasta. Elämä muuttuu nopeilla sykleillä ja on muitakin tapoja säästää tulevaan, kuin oma kämppä. 🙏🏻
POV: Miltä luulen näyttäväni, kun suuntaan discon jälkeen snägärille. 😭🤣
Muah: @rudneva.beauty
@tubecon #reelsinstagram #reelsviral #reelsinsta #reelslovers #turku #helsinki #trendingreels #reelsofinstagram #reelstrending
uusi tyttöbändi syntyi juuri🪩
”Miksi kaikilla muilla tuntuu pyykivän niin helvetin hyvin?”. Uudistin puhesettini visuja ja onneksi tilasin kuvitukset @noitakallio koska näistä tuli niin päheitä. Tässä muutama maistiainen. Kuvitus itsekriitikosta yks mun lemppareita.
Tilattiin Topille samalla. Venaan, niin paljon, että nään myös ne! Voidaan miksailla kuvituksia tulevissa yhteisseteissä.
Mainos: @kokeilevain / Sopiiko yrittäjyys just sulle? Se selviää pelkästään kokeilemalla. Itse ajauduin yrittäjyyden pariin nuorempana sattuman kautta, en erikseen haaveillut siitä vaikkapa lukiovuosina.
Kun aloitin yrittäjänä, olin alkuun aivan kujalla veroista, kirjanpidosta, laskutuksesta, oikeastaan vähän kaikesta. Google oli kovassa käytössä!
Olin myös pitkään melko epävarma ja nimitin itteeni sivutoimiseksi yrittäjäksi (jopa valeyrittäjäksi), mutta kasvoin tekemiseen kiinni ajan kanssa.
Vaatii pitkäjänteisyyttä, nöyryyttä ja vastuunkantoa. Lisäksi halua kehittyä, kasvaa ja oppia. Jos edellisiä löytyy, uskon että pystyt kyllä tähän. Some tykkää markkinoida meille nopeita voittoja, mutta yrittäjyyden merkityksellisyyttä ei lasketa liikevaihdon kautta.
Harjoittele alkuun vaikka kevytyrittäjyyden kautta ja hyödynnä ehdottomasti yrittäjyysneuvonnan palvelut, joita kunnat tarjoaa.
Vaikka välillä tää onkin vähän rämpimistä, mun mielestä yrittäjyys on aivan super palkitsevaa. Jos tää jotain on, niin jatkuvaa kasvuprosessia! En vaihtais päivääkään. 🙏🏻
#kokeilevain
www.kokeilevain.fi
