Actress Maria Veitola HD Instagram Photos and Wallpapers July 2024

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Kesäkuussa äänestettiin voisiko ministerinä toimia mies, joka on kohdellut nuoria naisia sopimattomasti. Toistuvasti. Elinkeinoministeri Wille Rydman sai eduskunnalta mandaatin jatkaa matkaansa politiikan huipulle. Rydmanin kohteiksi joutuneilta naisilta ei ole pyytänyt anteeksi kukaan – ei Kokoomus, hallitus tai Rydman itse. Asiaa ei edes pahoiteltu. Se lakaistiin takaisin maton alle, missä se on viimeiset vuodet ollutkin. Rydmanin käytöksestä Helsingin Sanomille kertoneet naiset ovat olleet poikkeuksellisen rohkeita -vain tullaakseen loukatuiksi, leimatuiksi ja häväistyiksi. Toimittajana olen pohtinut sitä, miten tärkeä rooli journalismilla on yhteiskunnassa tapahtuvan vallan väärinkäytöksen paljastajana. Ilman kokemuksistaan kertovia rohkeita ihmisiä ei toimittajilla ole, mistä raportoida. Samaan aikaan tuntuu todella väärältä, että jo valmiiksi hauraat ja hyväksikäytetyt ihmiset jäävät kaiken keskellä yksin ja joutuvat pelkäämään lisää. Miten totuuden paljastaminen tulee vaikuttamaan heidän elämäänsä? Tässäkin tapauksessa pahin tapahtui. Minusta sen, joka puhuu totta, ei pitäisi joutua pelkäämään. Mieltäni vaivaa toistuvasti kysymys: Miten voisimme yhteiskuntana huolehtia näistä naisista ja muista häirinnän kohteista paremmin?

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.

Pariisi, sydänystävä ja viikonloppu ennen olympialaisia. Kaupunki on lähes tyhjä. Olympialaisturistit eivät ole vielä saapuneet, tavalliset välttävät kenties kisahumua ja kohonneita hintoja, ja pariisilaiset ovat paenneet kaupungista. Arki onkin tehty hankalaksi. Taksien ja julkisen liikenteen lippujen hinnat tuplaantuvat kisojen ajaksi ja monet tavalliset paikat on suljettu mellakka-aidoin, niin kuin Seine-joen ranta, jonne emme pääse kävelemään. Törkyinen, mutta aina jumalaisen kaunis Seine on puhdistettu ja pormestari Hidalgokin on pulahtanut joessa – toki kaiken peittävä märkäpuku yllään – todistaakseen sen puhtauden. Kaupunki on kuuma, valumme hikeä, kävelemme kilometrikaupalla ja haemme välissä kulmakioskeista virvokkeita: vettä ja rakkolaastareita. Museoissa on hiljaista, viileää ja väljää. Bource de Commercen Pinaut Collection on ihana ja rakastamme erityisesti Peter Fischlin & David Weissin pienistä savipatsaista tehtyä ”Suddenly This Overview” -installaatiota. Sen lisäksi että on kuuma, olemme tietysti kuumia, ja saamme kuulla siitä koko ajan eri-ikäisiltä miehiltä. Mikä on outoa ja ihmeellistä minulle, koska kommenteissa ei ole mitään ahdistavaa ja limaista. En tiedä johtuuko se siitä, että täällä olen random keski-ikäinen nainen enkä se pelottava mariaveitola; vai siitä, että Pariisissa arvostetaan vanhempia naisia – ja Katariinan mukaan asiat sanotaan ääneen.